UA-80442521-1

lauantai 9. joulukuuta 2017

Katsaus arkeen

Vuosi 2017 lopuillaan ja paljon on meidän perheen elämään mahtunut tänäkin vuonna. Keväällä ja kesällä pojan tutkimukset eri sairaaloissa, joista puolen vuoden päästä ilmeni pojan olevan täysin terve. Lisäksi syksyllä M13 lähti yläkouluun ja lapsista vanhin muutti omaan kotiin ja lähtee nyt vuodenvaihteen jälkeen seuraavaksi armeijaan. Itse olen suorittanut kahden vuosikurssin opintoja yhtäaikaa ammattikorkeassa harjoitteluineen päivineen ja kiireessä ja stressissä eläminen alkaa tuottaan tulosta, muutenkin kuin väsymyksen muodossa. Opiskelua jäljellä enää seitsemän kurssia ja harjoittelu. Opparikin on niin hyvässä vauhdissa, että valmistuu varmaankin ennen deadlinea. Jotain hyötyä on ollut siitäkin, että olen kerran polttanut itseni loppuun. Kymmenen vuotta sitten. Nykyään ymmärrän paremmin, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Osaan olla itselleni armollinen, jos tuntuu, ettei ole enää pateja puskea opiskeluja eteenpäin. Hyvin on kuitenkin mennyt. Todennäköisesti sitä herää myöhemmin vasta ajattelemaan, että mitenhän sitä silloin oikein jaksoi.



Poikakin on alkanut nukkua paremmin, pääasiassa kokonaisia öitä, joskin toisinaan kömpii keskellä yötä viereen ja itse roikun puoliksi sängynlaidalta ulkona. Mutta en raski kieltää poikaa tulemasta viereen. Onhan hän vasta 2.5v ja tarvii sitä läheisyyttä ja turvaa yölläkin. Pojalle on valmistumassa talomallinen sänky, jota pojan isä rakentaa parhaillaan. Poika on saanut oman huoneenkin, joka toistaiseksi toimii leikkihuoneena, mutta sängyn valmistuttua siellä nukutaan päiväunet ja myöhemmin yötkin. Saa nähdä, miten omaan huoneeseen yöksi siirtyminen loppujen lopuksi onnistuu. Joululomalla sitäkin voisi kokeilla, kun ei ole aikaisia herätyksiä, niin ei haittaa, vaikka muutama yö menisikin plöröksi. Nyt vain joulua odottelemaan. Miten se vuosi onki taas hurahtanut. Joskus tuntuu, että aika menee vähän liiankin nopeaa.





sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kun suurin huoli on ohi

Vieressä nukkuu pieni 2.5v poika. Tuhina vain kuuluu 💙. Kirjoitin keväällä tähän astisen elämäni rankimmasta päivästä. Siitä on nyt kulunut puoli vuotta. Toisinaan on tuntunut, että olen elänyt kuin tennispallon sisällä. Miten sitä onkin peloissaan ja ahdistuksissaan käpertynyt yhden asian ympärille, ettei juurikaan ole nähnyt mitään hyvää maailmassa sinä aikana. Se, että pari vuotiasta poikaa tutkitaan yliopistollisessa sairaalassa, näytteitä lähetetään jenkkejä myöten ja se, kun joutuu odottamaan tuloksia viikkoja ja odottamaan seuraavia tutkimuksia. Ensin kokeita tehtiin lukuisia ja lopulta jäljellä oli enää kaksi testiä. Kummatkaan niistä ei ollut hyviä vaihtoehtoja, mutta mielessäni toivoin, että kyseessä olisi vähemmän huono vaihtoehto.

Epätietoisuus meinasi välillä tehdä minut hulluksi. Oikeastaan ainoa, joka auttoi oli asioista selvän ottaminen, jutteleminen lääkäreille, sekä kavereille. Vielä odotellaan yhtä puhelua, josta toivottavasti jo viikon päästä selviää, jatketaanko tutkimuksia. Reilu viikko sitten, en enää saattanut odottaa lääkärin soittoa, enkä uskaltanut mennä katsomaan tuloksia Omakannasta, vaikka arvasin tulosten jo sinne tulleen. Pelkäsin, että, jos tulokset eivät olisi viitearvoissa, sekoaisin. Soitin sairaalalle ja pyysin puhua metabolisen tiimin jäsenen kanssa. Hän ei kuitenkaan olisi paikalla pariin päivään, joten osaston sihteeri kaivoi koneelta pojan tiedot esille. Viimeiset tulokset olivat normaalit, kummatkin!!!



Se, että alunperin 19:sta verinäytteestä 15:sta tulokset heittelehtivät viitearvojen ulkopuolella sai tällaisen maallikon kiemurtelemaan epätoivoissaan. Mielestäni ei voinut olla mitään mahdollisuutta, että poika olisikin kaikesta huolimatta terve. Tehtiin rasituskokeita, ultrattiin vatsaa ja pääkin tutkittiin. Lisäksi lukuisia verikokeita otettiin ja niitä läheteltiin ympäri maailmaa. Tiesin, että aineenvaihduntasairauksia tutkittaessa aikaa kuluisi kuukausia, mutta silti se oli rankkaa odottaa ja olla epätietoisena siitä, mitä tuleman pitää. Menettämisen pelko oli ihan hirveä. Synkkiä ajatuksia risteili päässä. Toisinaan minun piti ihan pysähtyä katsomaan poikaa ja todeta, että ainakin tällä hetkellä kaikki näyttäisi olevan hyvin ja poika vaikuttaa terveeltä. Sen avulla pää pysyi itselläni kasassa päivästä ja kuukaudesta toiseen.

Tutkittiin erittäin harvinaisten aineenvaihduntasairauksien mahdollisuutta. Samaan aikaan uutisissa puhuttiin siitä, kuinka vastasyntyneiltä aletaan seuloa harvinaisia (vai huonosti tunnettuja?) aineenvaihduntasairauksia. Poikani syntyessä 2015, niitä ei vielä tehty. Ainakaan meidän alueen keskussairaalassa. Onnekseni tutkimuksia johtava lääkäri otti huomioon myös meidät vanhemmat ja hän jutteli kanssani, kun ahdistuneena halusin tietää, mitä tämä kaikki merkitsee ja mitä odottaa. Olikin äärimmäisen tärkeää, että hän kertoi minulle juurta jaksain ja rehellisesti, missä mennään. Olenkin kiitollinen koko tiimille siitä, kuinka tarkkaan poika on tutkittu. Ajattelinkin, että lähetetään pojasta kuva ja kortti kiitokseksi. Vielä odotellaan yhden kokouksen päätöksiä, jatketaanko tutkimuksia geenitestein, vai jätetäänkö tutkimuksen tähän. Luulen, että tältä erää tutkimukset ovat tässä ja mikäli jatkossa ilmenee voinnissa jotain erityistä, tutkimuksia jatketaan siihen mihin on jääty. Näin ainakin oletan tapahtuvan.

Jonkin sortin kriisin keskellä sitä teki kauppaa "yläkerran" tai jonkun muun korkeamman voiman kanssa. Toisinaan olin täysin lamaantunut, enkä osannut, kuin istua ja tuijottaa eteenpäin. Ahdistus tuntui painon tunteena rintakehässä ja mieli oli kietoutunut yhden asian ympärille ja ajatus ei kulkenut. Kun sain viimeisetkin tulokset tietooni, tuntui, kuin olisin nähnyt maailman taas kaikissa väreissä. Helpotuksen tunne oli valtava. Soitin tuloksista sairaalalle kesken opiskelupäivän, sillä en voinut enää keskittyä tunneilla. Kun sain hyvät uutiset, pillahdin itkun AMK:in aulassa ja vedet valuivat silmistä tämän tästä kesken oppituntienkin. Älyttömän kokoinen taakka oli yhtäkkiä hävinnyt ja uskalsin taas uskoa tulevaisuuteen.

Kaiken tämän ajan poika on ollut reipas ja antanut ottaa näytteetkin hyvin. Jonkun jäljen sairaalakäynnit ovat kuitenkin poikaan jättäneet, sillä hän on alkanut välillä leikkiä lääkäriä ja ottaa lääkärikäynnit toisinaan puheeksi. Onhan siinä käsittelemistä aikuisellakin, saati sitten lapsella. Olen miettinyt päivittäin niitä perheitä, jotka ovat menettäneet lapsensa tai elävät tälläkin hetkellä sairauden mukanaan tuomassa epävarmuudessa. Olen miettinyt kanavaa, kuinka voisin tulevaisuudessa auttaa. Asiasta on vielä niin vähän aikaa, etten ole vielä löytänyt sopivaa väylää siihen. Olen kuitenkin osallistunut keräykseen Brother Christmasin kautta ja aion jatkossakin osallistua yhdistyksen järjestämiin keräyksiin.

Olipas helpottavaa kirjoitella ajatuksiaan ylös kuluneesta ajanjaksosta. Nyt kuitenkin nukkumaan ja nuuhkimaan aamulla ulkoilmaa pojan kanssa. Syksy 🍂💛





lauantai 22. heinäkuuta 2017

Äiti, peittoa!

Olen aina osannut arvostaa sitä, että meidän E2.3v on mennyt nukkumaan ilman mitään sirkusta tai nukuttamista. Päiväunille ja yöunille mentäessä on riittänyt, että käydään saattelemassa petiin....tähän asti. Päiväunille laitto menee edelleen sujuvasti: "ihania päiväunia" ja ovi kiinni. Yöunille laittaminen sen sijaan on ollut nyt useampana iltana työn takana. Vaikka kahdeksalta on puuro syöty, voi poika olla hereillä vielä klo 22-23. Päiviin on mahtunut kuitenkin kaikenlaista, joten luulisi, että poika on väsynyt ja onkin varmasti. Ollaan käyty tivolissa, messuilla ja leikkipuistossa. Ja hyvillä ilmoilla vietetty koko päivä ulkona, mutta yöunille hän ei silti malttaisi mennä millään. Rytmiä on toki voinut sekoittaa lomalla olokin, kun välillä päiväunet on siirtynyt myöhemmäksi. Niin....rutiinit!


Poika on siirtynyt juniorisänkyyn, kun pinnasänky ei enää pidellyt häntä. Turvallisempaa on kuitenkin poistua matalasta sängystä, kuin kiivetä pinnasängyn laitojen yli. Ensimmäiset pari viikkoa uudessa sängyssä menivät hyvin, mutta nyt poika tulee sängystä sen sata kertaa pois. Hän haluaa äitin ja isin väliin nukkumaan, mutta ei osaa kuitenkaan rauhoittua viereen, vaan hyppii ja riehuu. Välillä hän sujahtaa kaappiin piiloon ja kun häntä komentaa nukkumaan, niin vastaukseksi tulee tiukka "en mene!".  Komentaminen saa aikaisekdi itkupotkuraivarit. Tilanteen saa katkaistua vain tekemällä hetken muuta. Periksi E2.3 ei anna. Kärsivällisyys on itsellä välillä koetuksella, mutta edelleen...aikansa kutakin. Sillä ajatuksella selviää melko pitkälle =).

Vihdoin, kun poika suostuu sänkyyn menemään, alkaa maidon ja veden vaatiminen, peittoa pitää käydä laittamassa päälle moneen kertaan ja "vahingossa keskilattialle tippunut" nalle on nostettava kerta toisensa jälkeen. Aina siihen asti kun suostun siihen. Enää nostan lelun tasan kerran, kun laukottamiselle ei tule muuten loppua. Sen jälkeen alkaa yleensä "äitille putu, äitille hali. Vielä ykki putu". Kuinka ihanaa se onkin, että lapsi haluaa halia, mutta unille laiton yhteydessä se vaikuttaa lähinnä viivyttelyltä. Onkin tosi vaikea kieltäytyä käymästä halimassa poikaa kerta toisensa jälkeen. Sen verran laskelmoiva osaa jo 2-vuotiaskin olla, että huomaa pelata nuinkin kovilla panoksilla =).



Yöllä olen jälleen antanut pojalle maitoa, vaikka oltiin se saatu loppumaan jo kokonaan. Elokuussa saadaan pojan aineenvaihdunnan tuloksia, joten sinne asti ainakin tarjoilen maitoa öisinkin. Kun verensokerit saattavat laskea yön aikana paaston seurauksena liian alas. Näin mennään ainakin diagnoosiin asti. Sitten ollaan taas vähän viisaampia. Yritän olla itse tulkitsematta niitä lukuisia labratuloksia, jotka olen jo Oma kannasta (kanta.fi) käynyt katsomassa. Lukeudun kuitenkin niihin ihmisiin, jotka googlaavat ja etsivät tietoa (luotettavista lähteistä) ja haluavat ymmärtää ja saada vastauksia. En kuitenkaan ahdistu lukemastani, koska tiedän, että se on minun omaa tulkintaani ja pohdintaani tutkimustuloksista. En kuitenkaan voi vaan istua ja odottaa lääkärin soittoa. Vaikka silloinhan se vasta selviää. Olen kyllä niin kiitollinen, että tutkimuksia on jatkettu ja asiaa selvitellään.


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Valmista tuli

Grillikota on nyt valmis ja pari kertaa on ehditty jo tulistellakin. Viimeksi perjantaina, kun pidettiin kavereiden kanssa tyttöjenilta. Olipa mukava viettää aikaa yhdessä rantasaunoen ja kodassa tulistellen. Ja pakko mainita, että käytiin jopa uimassa, vaikkakaan montaa metriä ei tarennut uida, mutta talviturkki on nyt viimein otettu pois =).


Valmis kota näyttää nyt kutakuinkin tältä:

Grillikodan verhot ommeltu Ikean kankaista

Verhot ompelin IKEAn kankaista. Kaikki kodan kolmen ikkunan verhokankaat tulivat maksamaan vain 15e. Lampaantaljoja hankittiin neljä kappaletta. Kaksi Ikeasta ja kaksi Ruotsin puolelta Rustasta. Lampaantaljat eivät ole aitoja taljoja. Hintakin oli sen mukainen. Ikean taljat maksoivat n.8e/kpl ja Rustan parempilaatuiset taljat n.15e kappale. Tietenkin olisi mukava ollut hankkia aidot porontaljat, mutta niiden kappalehinta huitelee siellä 100e korvilla, joten 400 euron satsaus takapuolen alusiin ei tuntunut mielekkäältä. Ehkäpä laitan taas loton vetämään!


Netistä näyttää löytyvän puukuksia muun muassa  Retkitukun*sivuilta. Kuksat löytyvät suoraan klikkaamalla tätä *. 


Pahkasta tehty kuksa

Takkavälineet


Grillikota 7/2017


Seuraavaksi alkaa kodan ympäristön siistiminen ja nurmikko kylvetään myös. Aivan odotan, että talvella saa laittaa ulkotulia kodalle menevän polun varteen. Ja pojan kanssa talvella pihalla ollessa ja mäkeä laskiessa lämmitellään välillä kodassa ja paistellaan makkarat. Nyt vielä nautitaan kuitenkin kesästä ja käydään tänä iltana iltapala syömässä tulen ääressä. "Letkellä mökittä" , niinkuin perheen 2v sanoo :).


*mainoslinkki

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Pompoteltavat saippuakulpat

Vielä on kesäkelejä! Vuoden vanha postaus taas ajankohtainen =)

Eräänä päivänä perheemme alakoululainen halusi ostaa kaupasta saippuakuplia, joissa mukana oli sukka, jonka avulla pompotella kuplia. Paketti taisi maksaa 12.95e ja uusi saippuakuplapullo vajaan 6e. Poika halusi kikkailla saippuakuplilla ja tietenkin se oli "pakko saada". Saippuakupla-aine kuitenkin loppui  jo samana iltana ja sitä piti saada lisää. En ajatellut maksaa "tiskiaineesta" yhtään enempää, vaan kurkattiin netistä, miten sellaista samanlaista ainetta voisi valmistaa itse. Muistin tietenkin jo lapsuudesta, että tiskiainetta ja vettä sekoitettiin, mutta mikä ainesosa siitä tekee niin joustavan, että sitä voi pompotella. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyi tämäkin tieto. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tiskiaineen ja veden lisäksi laitettiin myös siirappia. Pompotteluun kävi mikä tahansa sukka tai vaikka paidan hiha.

Kestävien saippuakuplien resepti:




6 osaa vettä
3 osaa astianpesuainetta
1 osa siirappia

Sekoitus toimii parhaiten valmistuspäivänä

Laitoimme 3dl vettä, 1,5 dl astianpesuainetta ja 0,5dl siirappia. Sillä määrällä pompoteltiin kuplia kyllästymiseen saakka.

Lapsellehan oli jännittävää itse olla tekemässä kyseistä sekoitusta. Oli mukava seurata, kun seoksen tekemisen aikana lapsi epäili kovasti sen toimivuutta ja hetken kuluttua taas toiveikkaana pohti, jospa se sittenkin toimisi. Ja voi sitä ilon määrää, kun seos toimi paremmin, kuin oli ikinä uskaltanut toivoakaan.






torstai 6. heinäkuuta 2017

UIVA -venenäyttelyyn elokuussa

Pohdittiin, jos suunnattaisiin miehen kanssa UIVA -venenäyttelyyn Helsinkiin elokuun 17.-20. päivä.
Tietenkin aina polttelee uuden veneen hankinta, mutta se ei ole ajankohtaista vielä vuosiin. Ainahan voi käydä haaveilemassa uudesta hienosta veneestä ja tulla kotiin parin pussin kanssa, jotka on täynnä veneilytarvikkeita plotterista lasten pelastusliiveihin. Niin taisi käydä viimeksikin, kun kävimme talvella Venemessuilla Messukeskuksessa. Kieltämättä, kun nykyistä venettä on laitettu pressun, lämppärin, verhoilujen ja verhojen osalta, en vielä haluaisikaan luopua siitä. Jotenkin sitä on onnistunut kiintymään siihen - veneeseen!? Alunperin minulle riitti veneen kyydissä olo, mutta jotenkin mies on saanut minutkin mukaan kiinnostumaan veneistä. Enhän muuten vaivautuisi messuille ja näyttelyihin mukaan. Mitäänhän en veneistä ymmärrä, mutta aina, kun näen hienon veneen ja katson hintaa, päätän, että ensi perjantaiksi laitan EuroJackpotin vetämään 😊

Veljekset veneilemässä


Uiva-näyttelyssä on otettu huomioon koko perhe.  Lapsia (myös) kiinnostavat varmasti muun muassa rajavartiolaitoksen pelastusnäytös meripelastushelikopterilla, junioripurjehdus, kanoottidemot ja vesiurheilunäytökset.

Uiva-näyttelyssä on veneiden koeajomahdollisuuksia, kalastuksesta kiinnostuneille on esityksiä ja vinkkejä. Kiasman edestä lähtee lauantaina ja sunnuntaina ilmainen bussikuljetus näyttelyyn. Sisäänpääsymaksu aikuisilta on 15e ja lapsilta 5e. Alle 7-vuotiaille tapahtuma on maksuton. Lisää venenäyttelystä voit lukea Uivan verkkosivuilta, johon pääset suoraan tästä.







keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Saariretkellä Pensaskarissa

Alkuviikosta teimme venereissun Perämerellä miehen ja kahden nuorimmaisen pojan kanssa. Ensin käytiin Ruotsin puolella Tornefurössä, saaressa. Ruotsin puolella saarissa on hiekkarantoja, kun taas Suomen puolella rannat ovat melko kivikkoisia. Samantien, kun pääsimme rantaan, alkoi sataa. Oikeastaan vain pieniä kuuroja, mutta ei jääty rantaan grillaamaan, vaan syötiin veneessä vähän välipalaa ja jatkettiin seuraavaan saareen.

Kalakämppä / Pensaskari

Pyörähdimme Pensaskarissa, joka on toiminut aikoinaan kalastajien tukikohtana. Pensaskarista oli muun muassa näytillä jääkellari, lumihuone, kalakämppä ja verkkotarhat. Kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen paikka.


Kalakämppä / Pensaskari



Oli mukava huomata, kuinka perheen 13-vuotiaskin oli kiinnostunut kulttuurihistoriasta. Muistaakseni itse en teini-iässä ollut hirveän innostunut museomatkoista :D. M13 on luonteeltaan muutenkin kyllä utelias ja haluaa oppia uutta ja olla kaikessa mukana. Hän taitaakin olla tämän porukan omatoimisin iästään huolimatta. Mieleeni tuli tapaus viime kesältä, kun soiteltiin häntä mukaan sukujuhliin yhdeksältä illalla, kun hereillä oli vielä muitakin lapsia. M oli silloin 12v. Hän kuitenkin ilmoitti, ettei hän nyt millään ehdi tulla, kun oli käynyt kokemassa katiskan, oli sieltä saadut ahvenet perannut ja oli niitä nyt savustamassa. Uudet potut hän oli hakenut maasta ja kuppisoosikin oli kohta valmis. Se, että hän on omatoiminen ja kiinnostunut lähes kaikesta ympärillään tapahtuvasta, on helppo olla luottavainen hänen tulevaisuutensa suhteen. Mukava myös reissujen suhteen, kun häntä kiinnostaa vähän kaikki, vaikka huvipuistot tietenkin ovat ykkösiä. 



Verkkotarha / Pensaskari

Jääkellari ja lumihuone / Pensaskari