Pyhätunturilla

Lähdettiin ajelemaan Pyhätunturille perjantaina, heti aamusta. Suurimmaksi osaksi käymme Pyhällä talvella, joten olipa kivaa vaihtelua ajaa, kun ei ollut pimeää ja liukas tie. Olen pojan syntymän jälkeen alkanut nähdä vaaroja siellä sun täällä. Ja tunturiin ajaminen pimeällä, kovassa lumipyryssä ei ole niitä lemppari asioita.

Ensimmäinen yö meni vähän niin ja näin. Poika ei olisi millään malttanut laittaa nukkumaan ja yökin oli rauhaton. Poika vääntyi omasta sängystä viereen monta monituista kertaa, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti jatkanut uniaan. Lopulta minulla oli jalat parisängyssä ja yläkroppa pojan sängyssä. Aamulla saikin miettiä miten saan selän ja niskat taas pelaamaan. Olihan edessä tunturin ylitys samalle päivälle. Noustiin siis jo klo 6 pojan kanssa ja nukuttiin päikkärit jo 8.30-10.

Aamupalan jälkeen E jäi mummon hoiviin ja me lähdettiin miehen kanssa kahdestaan patikoimaan. Käveltiin 6h ja lähes 14km. Matkalla oli muun muassa 400 porrasta noustavana,  reitille oli pari laavupaikkaa (Karhujuomalampi ja Oravalampi) ja Noitatunturille tie oli sanamukaisesti kivinen. Ja toiselta puolen tultiin alas, jälleen kivien päällä taiteillen.
Välillä istahdettiin tunturin rinteelle hetkeksi ihastelemaan maisemia ja hengähdettiin tovi.

                          Liity nyt WWF-kummiksi!