Ruuhkavuodet! Siinä on taas niin trendikäs sana, jota kuuluu hoettavan joka puolella. Aivan hyvä nimityshän se on sille, että on kokoajan ihan hillitön kiire sinne sun tänne ja pääkoppakin on niin kuormitettu, että siellä ei enää pysy muistissa enää perheenjäsenten nimetkään, vaan, kun haluaa jotakin henkilöä kutsua nimeltä on ensin lueteltava kaikkien perheenjäsenten ja lähisukulaisten nimet, ennen kuin osuu oikeaan. On opiskelua, uran luontia, harrastuksia, lasten harrastuksia ja mitä kaikkea tuohon yhteen sanan pirulaiseen nyt muuta saadaankaan ympättyä. Loppujen lopuksi se on vain elämää. Olen miettinyt viime aikoina, kun ei ole vapaa-aikaa ja samalla mietin, mistä asiasta minä tarvitsen vapaata? Harrastuksethan itsessään ovat vapaa-aikaa, eikö vain? Ehkä perheen yhdessä oloon, ei ole loppujen lopuksi mitenkään erityisen paljon aikaa, mutta mielestäni ehdin olla pojan kanssa melko paljon ja muutkin perheen lapset ovat koulusta tultuaan yleensä kotona. Emme erityisesti järjestetä mitään yhteistä tekemistä arkena, ehditään hyvin kuitenkin vaihtaa kuulumisia ja vääntää kättä kotitöistä =). Monissa kodeissa töistä kotiudutaan viiden maissa, tehdään ruoka ja ensimmäiset lapsista ovatkin nukkumassa jo kahdeksan maissa illalla. Normaalia työssäkäyvien vanhempien perheiden arkea.
Toisinaan onnistun luomaan itselleni kiireen tunnun ja käyn ruokakaupassakin lähes juosten. Nakkelen tavarat kärryihin ja kuljen kaupan käytävillä hirvittävää vauhtia pysähtymättä miettimään mitä minun pitäisi ostaa. Kun pääsen kassalle, muistan, että toisesta päästä kauppaa unohtui ostaa jotain. Olisin varmasti tuhat kertaa tehokkaampi, jos kävisin kaupassa rauhassa ja suunnittelisin kauppalistan etukäteen, kuin että ryntäilen paikasta toiseen ja palaan hakemaan tavaroita ja sahaan kaupan käytäviä edestakaisin.
 |
| "Olikohan meillä pesuainetta? Eipä tainnut olla. Ostan varalta." |
Mitenhän sitä tulikaan haalineeksi niin paljon kaikkea tekemistä itselleen. Pop-kuorossa käyminen toisaalta on hyvää vastapainoa kaikelle pohtimiselle tehtävien ja tietokoneen parissa ja toisaalta se on myös ihana oma hengähdystauko arjen hektisyydestä.
Yhteinen aika on miehen kanssa tällä hetkellä melko vähissä. Jompi kumpi on harrastuksissa, töissä, opiskelemassa ja illat on lyhyitä. Meillä on kuitenkin ollut alusta asti tapana mennä yhtäaikaa nukkumaan. Siinä hetkessä viimeistään tulee juteltua kuulumisia ja oltua toisen lähellä. Vaikka arki onkin kiireistä, olemme saaneet ihan mukavasti yhteisiä iltoja järjestettyä myös kahdestaankin. Tänäänkin pääsemme leffaan yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit! =)