UA-80442521-1

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Uusperheen termit tarkastelussa

Uusperheen kuviot voivat olla joskus sekavatkin, mitä tulee sisarussuhteisiin ja äiti- tai isäpuolen rooleihin. Olen viime päivinä pohtinut sitä, kuinka onnekas meidän pienimmäinen on, kun hänellä on sisaruksia. Sisarukset ovat iältään 12, 16 ja pian 18-vuotias, mutta silti heidän välit pienimpään sisarukseenkin ovat lämpimät ja välittävät. He leikittävät pikkuveljeään ja huolehtivat hänestä. Toisinaan tietenkin joku isommista kantaa E:n huoneestaan ulos ja pikkuveli jää paukuttamaan ovea ulkopuolelle. Sekin kuuluu asiaan.

Meillä ei ole myöskään koskaan käytetty sanaa siskopuoli tai velipuoli. On luontevaa puhua veljistä ja siskosta. Minun piti ihan tarkistaa E:n 16-vuotiaalta siskolta, mitä nimitystä hän käyttää puhuessaan perheen pienimmäisestä kavereilleen. Hän sanoi kutsuvan E:tä veljekseen. 16-vuotias alkoi pohtimaan, että "jos sulla olis ollu lapsia, kun muutit tänne meidän kans, niin niitä olisin kutsunu velipuoleks ja siskopuoleks, mut E on mulle veli".

Perheemme veljekset

Itse olen ollut perheen ainoa lapsi. Viihdyin paljon yksinkin, mutta leikin naapuruston lasten ja kavereiden kanssa usein. Toisinaan taas halusin olla yksin, rauhassa. Lapsena olisin tarvinut sisarusta ehkä erityisesti tinkaamiseen ja sisarelliseen kähinään. Toisin sanoen tyypin, jonka kanssa voi turvallisesti "tapella", mutta samalla solmia tiiviin suhteen. Jäänkin pohtimaan, mihin kaikkiin asioihin perheen ainoana lapsena oleminen on minussa vaikuttanut. Ainoista lapsista on sitkeä käsitys, että he ovat lellittyjä ja saaneet kaiken haluamansa, mutta minun kohdallani tämä ei ainakaan pidä paikkaansa. Ei sitten yhtään.

Näin aikuisiällä olen kaivannut sisaruksia ajatusten vaihtoon, yhteenkuuluvuuden tunnetta, isosisarusten neuvoja ja kuulumisten kyselyä. Tietenkin edelleen on kavereita kenelle soitella ja käydä kylässä, mutta sisaruksia olen alkanut kaipaamaan vasta oikeastaan viime vuosina. Voihan olla, että suurin sisarusten kaipuu on vielä tulossa jossain tulevaisuudessa.

Mieheni pitää yhteyttä veljiensä kanssa lähes päivittäin, ellei jopa päivittäin. He auttavat toisiaan remonteissa ja milloin missäkin. On hienoa nähdä kuinka läheiset välit sisaruksiin voikaan olla ja kuinka he aidosti viihtyvät toistensa seurassa.

Iskä ja poika kesälomareissulla

Vaikkakin mieheni ja minun yhteisten lapsien lukumäärä jää näillä näkymin yhteen, olen iloinen, että lapsellani on sisaruksia ja serkkuja, joita hän ei voi minun sukuni puolelta koskaan saada. Heidän ikäeronsa on suuri, mutta toivon, että heillä säilyy läheiset välit sittenkin, kun isommat muuttavat omilleen. Olen iloinen myös siitä, että minulla on elämässäni neljä lasta, vaikka vain yksi on biologinen. Perheessähän kun on kyse muustakin, kuin biologiasta.

Jäin miettimään, kuka minä puolestani olen tässä perheessä? Oletettavasti minusta puhutaan etunimellä, niinkuin kotonakin, mutta jos he kertoisivat minusta jollekin uudelle kaverille, olisinko äitipuoli vai isän hellu/tyttökaveri vai minkähän määritelmän minä saisin. Sitähän voisi kysyä nuorisolta seuraavaksi  =). 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit! =)