UA-80442521-1

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kun suurin huoli on ohi

Vieressä nukkuu pieni 2.5v poika. Tuhina vain kuuluu 💙. Kirjoitin keväällä tähän astisen elämäni rankimmasta päivästä. Siitä on nyt kulunut puoli vuotta. Toisinaan on tuntunut, että olen elänyt kuin tennispallon sisällä. Miten sitä onkin peloissaan ja ahdistuksissaan käpertynyt yhden asian ympärille, ettei juurikaan ole nähnyt mitään hyvää maailmassa sinä aikana. Se, että pari vuotiasta poikaa tutkitaan yliopistollisessa sairaalassa, näytteitä lähetetään jenkkejä myöten ja se, kun joutuu odottamaan tuloksia viikkoja ja odottamaan seuraavia tutkimuksia. Ensin kokeita tehtiin lukuisia ja lopulta jäljellä oli enää kaksi testiä. Kummatkaan niistä ei ollut hyviä vaihtoehtoja, mutta mielessäni toivoin, että kyseessä olisi vähemmän huono vaihtoehto.

Epätietoisuus meinasi välillä tehdä minut hulluksi. Oikeastaan ainoa, joka auttoi oli asioista selvän ottaminen, jutteleminen lääkäreille, sekä kavereille. Vielä odotellaan yhtä puhelua, josta toivottavasti jo viikon päästä selviää, jatketaanko tutkimuksia. Reilu viikko sitten, en enää saattanut odottaa lääkärin soittoa, enkä uskaltanut mennä katsomaan tuloksia Omakannasta, vaikka arvasin tulosten jo sinne tulleen. Pelkäsin, että, jos tulokset eivät olisi viitearvoissa, sekoaisin. Soitin sairaalalle ja pyysin puhua metabolisen tiimin jäsenen kanssa. Hän ei kuitenkaan olisi paikalla pariin päivään, joten osaston sihteeri kaivoi koneelta pojan tiedot esille. Viimeiset tulokset olivat normaalit, kummatkin!!!



Se, että alunperin 19:sta verinäytteestä 15:sta tulokset heittelehtivät viitearvojen ulkopuolella sai tällaisen maallikon kiemurtelemaan epätoivoissaan. Mielestäni ei voinut olla mitään mahdollisuutta, että poika olisikin kaikesta huolimatta terve. Tehtiin rasituskokeita, ultrattiin vatsaa ja pääkin tutkittiin. Lisäksi lukuisia verikokeita otettiin ja niitä läheteltiin ympäri maailmaa. Tiesin, että aineenvaihduntasairauksia tutkittaessa aikaa kuluisi kuukausia, mutta silti se oli rankkaa odottaa ja olla epätietoisena siitä, mitä tuleman pitää. Menettämisen pelko oli ihan hirveä. Synkkiä ajatuksia risteili päässä. Toisinaan minun piti ihan pysähtyä katsomaan poikaa ja todeta, että ainakin tällä hetkellä kaikki näyttäisi olevan hyvin ja poika vaikuttaa terveeltä. Sen avulla pää pysyi itselläni kasassa päivästä ja kuukaudesta toiseen.

Tutkittiin erittäin harvinaisten aineenvaihduntasairauksien mahdollisuutta. Samaan aikaan uutisissa puhuttiin siitä, kuinka vastasyntyneiltä aletaan seuloa harvinaisia (vai huonosti tunnettuja?) aineenvaihduntasairauksia. Poikani syntyessä 2015, niitä ei vielä tehty. Ainakaan meidän alueen keskussairaalassa. Onnekseni tutkimuksia johtava lääkäri otti huomioon myös meidät vanhemmat ja hän jutteli kanssani, kun ahdistuneena halusin tietää, mitä tämä kaikki merkitsee ja mitä odottaa. Olikin äärimmäisen tärkeää, että hän kertoi minulle juurta jaksain ja rehellisesti, missä mennään. Olenkin kiitollinen koko tiimille siitä, kuinka tarkkaan poika on tutkittu. Ajattelinkin, että lähetetään pojasta kuva ja kortti kiitokseksi. Vielä odotellaan yhden kokouksen päätöksiä, jatketaanko tutkimuksia geenitestein, vai jätetäänkö tutkimuksen tähän. Luulen, että tältä erää tutkimukset ovat tässä ja mikäli jatkossa ilmenee voinnissa jotain erityistä, tutkimuksia jatketaan siihen mihin on jääty. Näin ainakin oletan tapahtuvan.

Jonkin sortin kriisin keskellä sitä teki kauppaa "yläkerran" tai jonkun muun korkeamman voiman kanssa. Toisinaan olin täysin lamaantunut, enkä osannut, kuin istua ja tuijottaa eteenpäin. Ahdistus tuntui painon tunteena rintakehässä ja mieli oli kietoutunut yhden asian ympärille ja ajatus ei kulkenut. Kun sain viimeisetkin tulokset tietooni, tuntui, kuin olisin nähnyt maailman taas kaikissa väreissä. Helpotuksen tunne oli valtava. Soitin tuloksista sairaalalle kesken opiskelupäivän, sillä en voinut enää keskittyä tunneilla. Kun sain hyvät uutiset, pillahdin itkun AMK:in aulassa ja vedet valuivat silmistä tämän tästä kesken oppituntienkin. Älyttömän kokoinen taakka oli yhtäkkiä hävinnyt ja uskalsin taas uskoa tulevaisuuteen.

Kaiken tämän ajan poika on ollut reipas ja antanut ottaa näytteetkin hyvin. Jonkun jäljen sairaalakäynnit ovat kuitenkin poikaan jättäneet, sillä hän on alkanut välillä leikkiä lääkäriä ja ottaa lääkärikäynnit toisinaan puheeksi. Onhan siinä käsittelemistä aikuisellakin, saati sitten lapsella. Olen miettinyt päivittäin niitä perheitä, jotka ovat menettäneet lapsensa tai elävät tälläkin hetkellä sairauden mukanaan tuomassa epävarmuudessa. Olen miettinyt kanavaa, kuinka voisin tulevaisuudessa auttaa. Asiasta on vielä niin vähän aikaa, etten ole vielä löytänyt sopivaa väylää siihen. Olen kuitenkin osallistunut keräykseen Brother Christmasin kautta ja aion jatkossakin osallistua yhdistyksen järjestämiin keräyksiin.

Olipas helpottavaa kirjoitella ajatuksiaan ylös kuluneesta ajanjaksosta. Nyt kuitenkin nukkumaan ja nuuhkimaan aamulla ulkoilmaa pojan kanssa. Syksy 🍂💛





lauantai 22. heinäkuuta 2017

Äiti, peittoa!

Olen aina osannut arvostaa sitä, että meidän E2.3v on mennyt nukkumaan ilman mitään sirkusta tai nukuttamista. Päiväunille ja yöunille mentäessä on riittänyt, että käydään saattelemassa petiin....tähän asti. Päiväunille laitto menee edelleen sujuvasti: "ihania päiväunia" ja ovi kiinni. Yöunille laittaminen sen sijaan on ollut nyt useampana iltana työn takana. Vaikka kahdeksalta on puuro syöty, voi poika olla hereillä vielä klo 22-23. Päiviin on mahtunut kuitenkin kaikenlaista, joten luulisi, että poika on väsynyt ja onkin varmasti. Ollaan käyty tivolissa, messuilla ja leikkipuistossa. Ja hyvillä ilmoilla vietetty koko päivä ulkona, mutta yöunille hän ei silti malttaisi mennä millään. Rytmiä on toki voinut sekoittaa lomalla olokin, kun välillä päiväunet on siirtynyt myöhemmäksi. Niin....rutiinit!


Poika on siirtynyt juniorisänkyyn, kun pinnasänky ei enää pidellyt häntä. Turvallisempaa on kuitenkin poistua matalasta sängystä, kuin kiivetä pinnasängyn laitojen yli. Ensimmäiset pari viikkoa uudessa sängyssä menivät hyvin, mutta nyt poika tulee sängystä sen sata kertaa pois. Hän haluaa äitin ja isin väliin nukkumaan, mutta ei osaa kuitenkaan rauhoittua viereen, vaan hyppii ja riehuu. Välillä hän sujahtaa kaappiin piiloon ja kun häntä komentaa nukkumaan, niin vastaukseksi tulee tiukka "en mene!".  Komentaminen saa aikaisekdi itkupotkuraivarit. Tilanteen saa katkaistua vain tekemällä hetken muuta. Periksi E2.3 ei anna. Kärsivällisyys on itsellä välillä koetuksella, mutta edelleen...aikansa kutakin. Sillä ajatuksella selviää melko pitkälle =).

Vihdoin, kun poika suostuu sänkyyn menemään, alkaa maidon ja veden vaatiminen, peittoa pitää käydä laittamassa päälle moneen kertaan ja "vahingossa keskilattialle tippunut" nalle on nostettava kerta toisensa jälkeen. Aina siihen asti kun suostun siihen. Enää nostan lelun tasan kerran, kun laukottamiselle ei tule muuten loppua. Sen jälkeen alkaa yleensä "äitille putu, äitille hali. Vielä ykki putu". Kuinka ihanaa se onkin, että lapsi haluaa halia, mutta unille laiton yhteydessä se vaikuttaa lähinnä viivyttelyltä. Onkin tosi vaikea kieltäytyä käymästä halimassa poikaa kerta toisensa jälkeen. Sen verran laskelmoiva osaa jo 2-vuotiaskin olla, että huomaa pelata nuinkin kovilla panoksilla =).



Yöllä olen jälleen antanut pojalle maitoa, vaikka oltiin se saatu loppumaan jo kokonaan. Elokuussa saadaan pojan aineenvaihdunnan tuloksia, joten sinne asti ainakin tarjoilen maitoa öisinkin. Kun verensokerit saattavat laskea yön aikana paaston seurauksena liian alas. Näin mennään ainakin diagnoosiin asti. Sitten ollaan taas vähän viisaampia. Yritän olla itse tulkitsematta niitä lukuisia labratuloksia, jotka olen jo Oma kannasta (kanta.fi) käynyt katsomassa. Lukeudun kuitenkin niihin ihmisiin, jotka googlaavat ja etsivät tietoa (luotettavista lähteistä) ja haluavat ymmärtää ja saada vastauksia. En kuitenkaan ahdistu lukemastani, koska tiedän, että se on minun omaa tulkintaani ja pohdintaani tutkimustuloksista. En kuitenkaan voi vaan istua ja odottaa lääkärin soittoa. Vaikka silloinhan se vasta selviää. Olen kyllä niin kiitollinen, että tutkimuksia on jatkettu ja asiaa selvitellään.


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Valmista tuli

Grillikota on nyt valmis ja pari kertaa on ehditty jo tulistellakin. Viimeksi perjantaina, kun pidettiin kavereiden kanssa tyttöjenilta. Olipa mukava viettää aikaa yhdessä rantasaunoen ja kodassa tulistellen. Ja pakko mainita, että käytiin jopa uimassa, vaikkakaan montaa metriä ei tarennut uida, mutta talviturkki on nyt viimein otettu pois =).


Valmis kota näyttää nyt kutakuinkin tältä:

Grillikodan verhot ommeltu Ikean kankaista

Verhot ompelin IKEAn kankaista. Kaikki kodan kolmen ikkunan verhokankaat tulivat maksamaan vain 15e. Lampaantaljoja hankittiin neljä kappaletta. Kaksi Ikeasta ja kaksi Ruotsin puolelta Rustasta. Lampaantaljat eivät ole aitoja taljoja. Hintakin oli sen mukainen. Ikean taljat maksoivat n.8e/kpl ja Rustan parempilaatuiset taljat n.15e kappale. Tietenkin olisi mukava ollut hankkia aidot porontaljat, mutta niiden kappalehinta huitelee siellä 100e korvilla, joten 400 euron satsaus takapuolen alusiin ei tuntunut mielekkäältä. Ehkäpä laitan taas loton vetämään!


Netistä näyttää löytyvän puukuksia muun muassa  Retkitukun*sivuilta. Kuksat löytyvät suoraan klikkaamalla tätä *. 


Pahkasta tehty kuksa

Takkavälineet


Grillikota 7/2017


Seuraavaksi alkaa kodan ympäristön siistiminen ja nurmikko kylvetään myös. Aivan odotan, että talvella saa laittaa ulkotulia kodalle menevän polun varteen. Ja pojan kanssa talvella pihalla ollessa ja mäkeä laskiessa lämmitellään välillä kodassa ja paistellaan makkarat. Nyt vielä nautitaan kuitenkin kesästä ja käydään tänä iltana iltapala syömässä tulen ääressä. "Letkellä mökittä" , niinkuin perheen 2v sanoo :).


*mainoslinkki

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Pompoteltavat saippuakulpat

Vielä on kesäkelejä! Vuoden vanha postaus taas ajankohtainen =)

Eräänä päivänä perheemme alakoululainen halusi ostaa kaupasta saippuakuplia, joissa mukana oli sukka, jonka avulla pompotella kuplia. Paketti taisi maksaa 12.95e ja uusi saippuakuplapullo vajaan 6e. Poika halusi kikkailla saippuakuplilla ja tietenkin se oli "pakko saada". Saippuakupla-aine kuitenkin loppui  jo samana iltana ja sitä piti saada lisää. En ajatellut maksaa "tiskiaineesta" yhtään enempää, vaan kurkattiin netistä, miten sellaista samanlaista ainetta voisi valmistaa itse. Muistin tietenkin jo lapsuudesta, että tiskiainetta ja vettä sekoitettiin, mutta mikä ainesosa siitä tekee niin joustavan, että sitä voi pompotella. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyi tämäkin tieto. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tiskiaineen ja veden lisäksi laitettiin myös siirappia. Pompotteluun kävi mikä tahansa sukka tai vaikka paidan hiha.

Kestävien saippuakuplien resepti:




6 osaa vettä
3 osaa astianpesuainetta
1 osa siirappia

Sekoitus toimii parhaiten valmistuspäivänä

Laitoimme 3dl vettä, 1,5 dl astianpesuainetta ja 0,5dl siirappia. Sillä määrällä pompoteltiin kuplia kyllästymiseen saakka.

Lapsellehan oli jännittävää itse olla tekemässä kyseistä sekoitusta. Oli mukava seurata, kun seoksen tekemisen aikana lapsi epäili kovasti sen toimivuutta ja hetken kuluttua taas toiveikkaana pohti, jospa se sittenkin toimisi. Ja voi sitä ilon määrää, kun seos toimi paremmin, kuin oli ikinä uskaltanut toivoakaan.






torstai 6. heinäkuuta 2017

UIVA -venenäyttelyyn elokuussa

Pohdittiin, jos suunnattaisiin miehen kanssa UIVA -venenäyttelyyn Helsinkiin elokuun 17.-20. päivä.
Tietenkin aina polttelee uuden veneen hankinta, mutta se ei ole ajankohtaista vielä vuosiin. Ainahan voi käydä haaveilemassa uudesta hienosta veneestä ja tulla kotiin parin pussin kanssa, jotka on täynnä veneilytarvikkeita plotterista lasten pelastusliiveihin. Niin taisi käydä viimeksikin, kun kävimme talvella Venemessuilla Messukeskuksessa. Kieltämättä, kun nykyistä venettä on laitettu pressun, lämppärin, verhoilujen ja verhojen osalta, en vielä haluaisikaan luopua siitä. Jotenkin sitä on onnistunut kiintymään siihen - veneeseen!? Alunperin minulle riitti veneen kyydissä olo, mutta jotenkin mies on saanut minutkin mukaan kiinnostumaan veneistä. Enhän muuten vaivautuisi messuille ja näyttelyihin mukaan. Mitäänhän en veneistä ymmärrä, mutta aina, kun näen hienon veneen ja katson hintaa, päätän, että ensi perjantaiksi laitan EuroJackpotin vetämään 😊

Veljekset veneilemässä


Uiva-näyttelyssä on otettu huomioon koko perhe.  Lapsia (myös) kiinnostavat varmasti muun muassa rajavartiolaitoksen pelastusnäytös meripelastushelikopterilla, junioripurjehdus, kanoottidemot ja vesiurheilunäytökset.

Uiva-näyttelyssä on veneiden koeajomahdollisuuksia, kalastuksesta kiinnostuneille on esityksiä ja vinkkejä. Kiasman edestä lähtee lauantaina ja sunnuntaina ilmainen bussikuljetus näyttelyyn. Sisäänpääsymaksu aikuisilta on 15e ja lapsilta 5e. Alle 7-vuotiaille tapahtuma on maksuton. Lisää venenäyttelystä voit lukea Uivan verkkosivuilta, johon pääset suoraan tästä.







keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Saariretkellä Pensaskarissa

Alkuviikosta teimme venereissun Perämerellä miehen ja kahden nuorimmaisen pojan kanssa. Ensin käytiin Ruotsin puolella Tornefurössä, saaressa. Ruotsin puolella saarissa on hiekkarantoja, kun taas Suomen puolella rannat ovat melko kivikkoisia. Samantien, kun pääsimme rantaan, alkoi sataa. Oikeastaan vain pieniä kuuroja, mutta ei jääty rantaan grillaamaan, vaan syötiin veneessä vähän välipalaa ja jatkettiin seuraavaan saareen.

Kalakämppä / Pensaskari

Pyörähdimme Pensaskarissa, joka on toiminut aikoinaan kalastajien tukikohtana. Pensaskarista oli muun muassa näytillä jääkellari, lumihuone, kalakämppä ja verkkotarhat. Kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen paikka.


Kalakämppä / Pensaskari



Oli mukava huomata, kuinka perheen 13-vuotiaskin oli kiinnostunut kulttuurihistoriasta. Muistaakseni itse en teini-iässä ollut hirveän innostunut museomatkoista :D. M13 on luonteeltaan muutenkin kyllä utelias ja haluaa oppia uutta ja olla kaikessa mukana. Hän taitaakin olla tämän porukan omatoimisin iästään huolimatta. Mieleeni tuli tapaus viime kesältä, kun soiteltiin häntä mukaan sukujuhliin yhdeksältä illalla, kun hereillä oli vielä muitakin lapsia. M oli silloin 12v. Hän kuitenkin ilmoitti, ettei hän nyt millään ehdi tulla, kun oli käynyt kokemassa katiskan, oli sieltä saadut ahvenet perannut ja oli niitä nyt savustamassa. Uudet potut hän oli hakenut maasta ja kuppisoosikin oli kohta valmis. Se, että hän on omatoiminen ja kiinnostunut lähes kaikesta ympärillään tapahtuvasta, on helppo olla luottavainen hänen tulevaisuutensa suhteen. Mukava myös reissujen suhteen, kun häntä kiinnostaa vähän kaikki, vaikka huvipuistot tietenkin ovat ykkösiä. 



Verkkotarha / Pensaskari

Jääkellari ja lumihuone / Pensaskari





maanantai 3. heinäkuuta 2017

Grillikota valmistuu

Olimme suunnitelleet miehen kanssa grillikodan hankkimista parin vuoden sisällä. Omakotitalossa/pihassa on aina jotain laitettavaa, joten grillikota ei alunperin ollut ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Viime kesänä laitettiin salaojitukset ja pihakivetykset poistettiin. Autotalli odottaa myös kunnostusta. Tänä kesänä on laitettu nurmikkoa kasvamaan salaojituksen vuoksi myllätylle maalle, joten talon vierusta on vielä melko karun näköinen.

Grillikodan alkumetrit


Piha on iso ja talo kauniilla paikalla. Siksi olisikin mukava hyödyntää pihaa enemmän. Rantasaunan kaveriksi hankimme nyt grillikodan, jossa voidaan viettää kylmempiäkin syysiltoja ja talvella ulkoilun lomassa paistaa vaikka makkarat.


Perheen pojat tekivät grillikodan katon osat valmiiksi



Selasin grillikotien hintoja netistä ja kävin eräässä grillikotia valmistavassa ja myyvässä liikkeessäkin. 6.9m2 grillikodalle muodostui hintaa 4650e pystytettynä. Hinta tuntui liian suurelta ja kota liian pieneltä. Jatkoimme siis netistä etsimistä ja kota ostettiin lopulta yksityishenkilöltä Tori.fi -sivustolta ja sopivasti naapurikaupungista. Hintaa kodalla oli 2100e ja kota oli 9.9m2. Kotaa ei oltu vielä pystytetty, vaan kota oli vielä paketissa. Mieheni piirsi suunnitelman (asemapiirrustus) ja teki toimenpidelupa-hakemuksen kaupungille. Kodan hankinta ei verottanut kummankaan tilipussia, kun olemme siirtäneet yhteiselle tilille kuukaudessa yhteensä 100e. Sopivan pieni summa kummaltakin siirtyy yhteiselle tilille, mutta toisinaan sitten pystyy hankkimaan vähän ex tempore jotain tarpeellista....tai tarpeetonta tai käymään vaikkapa matkalla. Summaa voisi hyvinkin nostaa, sitten kun itselläni opiskelut päättyy ja pääsen takaisin työelämään. Vielä ei opiskelijan budjetista isompia säästöjä tehdä.

Grillikota valmistuu


Lupa grillikodan pystyttämiseen saapui noin viikossa ja maksoi 86e. Grillikota on valmistumassa hyvää vauhtia. Pohjien tekoon meni enemmän aikaa, mutta kodan kasaamiseen ei ole mennyt montaa iltaa. Vielä on kodan sisäpuoli laittamatta ja eiköhän sekin valmistu, kun mies aloitti tänään
kesäloman. Grillikodasta tulee tumman harmaa, valkoisilla nurkka- ja ikkunalaudoilla. Pitäisikin laittaa jo maalit hankintaan.

Seuraavaksi verhokankaat tilaukseen. Olisipa kiva saada kodan verhoihin vähän ideoita muilta. Selasin netistä kuvahaulla grillikodan verhoja. Niitä ei ollut nimeksikään ja ne jotka olivat, eivät juurikaan omaan makuun istuneet. Viimeaikoina olen tilannut verhoja ja verhokankaita Jotexilta*ja sieltä taidan aloittaa verhokankaiden metsästyksen tälläkin kertaa. Jotexin sivuille pääset suoraan täältä *.

*mainoslinkki




keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Tutkimuksissa taaperon kanssa

Aineenvaihduntasairaus vai ei? Sitä tässä on pohdittu huhtikuusta asti, kun meidän 2v joutui maaliskuun lopulla ambulanssilla sairaalaan. Se taisi tosiaan olla tähänastisen elämäni rankin päivä. Vaan eipä tämä epätietoisuuskaan niin helppoa ole. Poika on päällisin puolin täysin kunnossa. Hän hyppii, kiipeää, juttelee jo melko paljon ja kaikki on hyvin. Ainoastaan pituuskasvu on hidastunut selkeästi. Siitä mainitsin lääkärille, jos siitä olisi heille jotain apua. Ollaan taidettu tippua jo alakäyrältä. Sinne tipahdettiin 2v neuvolassa, kun pituus oli 87.9cm. Nyt pituus oli 85.5cm. Eli edellinen mittaustulos on ollu väärä (pidempi) ja silti seula hälytti.

Sokerien romahtaminen sai lääkärit tutkimaan pojan terveyttä perinpohjaisesti. Hyvä niin. Sokerirasituksen tulokset olivat ok. Nyt ollaan ekaa kertaa yliopistollisessa sairaalassa tutkimuksissa. Ensin meidät otettiin vastaan osastolle ja sen jälkeen siirryttiin ylävatsan ultraan. E on yleensä antanut ultrata ja ottaa verinäytteitä ilman mitään mutinoita, kiittänyt ja huiskauttanut lääkärille ylävitosetkin, mutta nyt oli sellaista temppuilua, että hiki tuli itsellekin. Toki saattoi olla syy siinäkin, että E oli paastonnut ja päiväunetkin jäi kokonaan välistä. Osastolle takaisin tullessa kuultiin, että jäämmekin yöksi sairaalan, koska alkaa 24h kestävät tutkimukset. Paastoa ja verensokereiden seuraamista tunnin ja kahden välein, siihen asti, kunnes sokerit on tippuneet 2.6mmol/l. Sen jälkeen päästäisiin tekeen lisää verikokeita, jossa tutkitaan aineenvaihduntaan liittyviä sairauksia. Lisäksi eristetään DNA mahdollisten lisätutkimusten varalta.



Tämä odottaminen ja epätietoisuus on pahinta, mutta mietin, että lapsella ei ole mitään välitöntä vaaraa ja hän on hyvä kuntoinen. Mikäli jotain tutkimuksissa löytyy, toivon, että se olisi jotain hyvin hoidettavissa olevaa. Ehkäpä ollaan aamulla taas viisaampia, kun lääkäri tulee kierrokselle. Vähän hermostunut olo jyllää itselläni vatsanpohjassa. Olen niin malttamaton, että haluaisin tietää kaikki nyt ja heti. Suurin osa tuloksista tulee vasta 2-3 viikon päästä, joten sinne asti odotellaan. Jotain tietoa irtoaa onneksi jo aamullakin.

Olen sen tyyppinen ihminen, että googletan ja otan selvää asioista. Varon kuitenkin tekemästä isompia johtopäätöksiä lukemani perusteella, kun en ole terveydenhoitoalan ammattilainen. Haluan kuitenkin etsiä tietoa, jotta ymmärrän ja voin kysyä lääkäreiltä sairaalassaoloaikana asioita, jotka askarruttavat. Aineenvaihduntasairauksia on niin paljon ja niin eri tyyppisiä hoidoiltaan, oireiltaan ja ennusteiltaan, etten koe enää mielekkääksi lukea niistä netistä. Nyt vain odotellaan ja ollaan kiitollisia, että juuri nyt on kaikki hyvin ♡.




tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pinniksestä juniorisänkyyn

Olemme vetkutelleet pinnasängyn vaihtoa juniorisänkyyn jo jonkin aikaa. Poika on nyt 2v2kk ja vaikka hän on aina mennyt hyvin nukkumaan, on hän viime aikoina alkanut huudella peittoa ja nostattaa tippuneita (keskelle lattiaa heitettyjä) nalleja maasta, vaikka maailman tappiin asti, jos siihen suostuisin. Oletuksena oli, että hän hyppisi sängystä pois silloin, kun huvittaa, jos sängyssä ei olisi enää korkeita laitoja. Sängyn hankinnassa ei siis kiirehditty. Eikä minulla ollut aavistustakaan, milloin pinniksistä yleensä luovutaan.

Käydessäni kaverini luona, hän kysyi haluaisinko heiltä tarpeettomaksi jääneen juniorisängyn. Sänky heivattiin peräkonttiin ja kotona E:n isosisko maalasi sängyn Suomen luonnonmaalit -kalkkimaalilla. Sävyjä oli tarjolla älyttömät määrät, mutta päädyin vaaleansiniseen, kun pojalla ei taida muuta sinistä ollakaan. Johtuen siitä, etten itse pidä sinisestä......yhtään. Mutta sänkystä tuli hyvä ja kohtuudella käytettynä vaaleansininen on ihan ok.

Kalkkimaalatut sänky ja sohva


Vielä oli yhdet päikkärit nukuttava pinnasängyssä. Vein pojan pinnikseen ja toivotin mukavia päiväunia. Itsekin laitoin makuuhuoneen sängylle lepäämään ja käänsin selän. Poika jutteli pinniksessä itsekseen, kunnes tuli hiljaista. Ajattelin vielä, että kylläpä se nopeaa nukahti. Yht'äkkiä sängynlaidalla tuntui, kuin joku painaisi sängynreunaa alaspäin. Sitten kuuluikin kirkkaalla äänellä selän takaa "Hei, Äiti!". E oli siis kiivenny pinniksen laidan yli ja patsasteli nyt sängyn vieressä. Laitoin pojan takaisin pinnikseen ja käskin näyttää, millä ilveellä hän oli sieltä päässyt. Eikä epäilystäkään, etteikö hän olisi voinut toistaa temppuaan kerta toisensa jälkeen. Tavallinen sänky pääsi siis heti käyttöön, kun maali vain kuivasi ja nukkumaanmenoaika koitti. Täydellinen ajoitus! Jos olet hankkimassa sänkyä lapsellesi, niin ShopAlike.fi * sivulta löydät tolkuttoman määrän sänkyvaihtoehtoja lukuisien verkkokauppojen valikoimasta. Pääset selaamaan suoraan sänkyjä klikkaamalla -> sängyt *.



Isi laittoi illalla E:n nukkumaan uuteen sänkyyn ja peitteli hänet. Oletuksena oli, että poika pomppaa sängystä ylös ja hänet talutetaan nukkumaan useampaan kertaan. Tähän oli varauduttu! Mutta ei, poika laittoi nukkumaan rauhassa, eikä edes tippunut sängystä yön aikana. Mutta se oli vasta ensimmäinen yö. Aivan varmasti tulee vielä kausi, jolloin nukkumaan laittaminen ei kiinnostakaan tai keskellä yötä halutaan äidin ja isin viereen. Mutta eka yö meni kuitenkin hyvin....hip hei! =)

*mainoslinkki




maanantai 26. kesäkuuta 2017

Rata-ammunta ja metsästys lapsen harrastuksena

Perheen 13-vuotias valitsi viime syksynä uudeksi harrastuksekseen rata-ammunnan. Aikaisemmin hän on harrastanut jalkapalloa ja salibandya, kumpaakin vuoden. Perheessämme on ollut tapana, että harrastukseen sitoudutaan aina vuodeksi (kaudeksi) kerrallaan, jonka jälkeen voi pohtia haluaako jatkaa harrastusta vai lopettaa sen. Etenkin jalkapallon harrastaminen oli sen verran intensiivistä, että kolme - neljä treenikertaa viikossa oli lapselle liikaa, koska hän halusi nimenomaan harrastaa sitä ja aikaa hän halusi käyttää myös koulunkäyntiin ja kavereihin. Myös kotiväkeä jalkapalloharrastus kuormitti melkoisesti, kun piti myydä pesuaineita ja arpoja, siivota hallia, talkoilla turnauksissa myyden makkaraa ja milloin mitäkin. Ja tosiaan kuskata harrastuksiin ja takaisin monta kertaa viikossa. Ihmettelenkin toisinaan, kuinka etenkin monilapsisten perheiden vanhemmat venyvät jokaisen lapsen harrastusten talkoisiin ja kuskauksiin. Ammuntaharrastus vaatii myös vähän talkoilua, mutta koska poika on jo sen verran iso, saa hän osallistua talkoisiin pääasiassa itse.

Ampumaradalla keväällä 2017

Voisin kuvitella, että ammunta ja metsästys harrastuksena jakaa mielipiteitä. Itse olen kasvanut suvussa, jossa kaikki suvun miehet ovat käyneet aina hirvimetsällä ja riistaa on syöty kotona. Olen jo pienenä nähnyt, kun hirvi nyljetään ja laitetaan lihoiksi, eikä se ollut mitenkään pelottavaa. Ostanhan muutenkin nautaa ja muuta lihaa kaupan hyllyiltä, enkä ole missään vaiheessa elänyt sellaisessa harhakuvitelmassa, että ne silitettäisiin kuoliaaksi. Näyttää siltä, että myös naisten keskuudessa metsästys on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. 

Harrastus alkoi simulaattorilla


Metsästyskortin meidän perheen 13-vuotias suoritti viime keväänä. Siihen hän kävi luennoilla ja lopuksi suoritti tentin. Ammuntaharrastuksen hän aloitti syksyllä, kun hän kävi ampumassa simulaattorilla ja näin kesällä he menevät ampumaradalle ampumaan kaksi kertaa viikossa. M on ampunut radalla trappia ja skeettiä, mutta tällä hetkellä hän on innostunut eniten sporting-ammunnasta, joka on metsästyksenkin kannalta monipuolisinta.

Talvikausi ammunnassa on kohtuuhintainen (80e), kesällä ammuntaan palaa rahaa vähän liikaakin. Kierros maksaa 5e ja kierroksia yhdellä treenikerralla tulee M:lla yleensä kolme. Joten viikossa harrastus maksaa jo 30e + panokset. Kuukausitasolla harrastukseen menee siis lähemmäs 200e kuukaudessa. Hänelle onkin hankittu lipukenippu, joka maksaa 125e, jolla kierroksia (kiekot) ostetaan. Hän kuitenkin itse teki puuhommia, jotta sai hankittua kesäksi 1000 panosta. Yhdessä panoslaatikossa on 250 panosta ja laatikko kestää keskimäärin 2-3 treenikertaa. M harjoitteli turvallista aseen käsittelyä ja aseen puhdistamista kotona isänsä kanssa heti harrastuksen alkaessa. Lisäksi eräs seuran jäsenistä kävi M:n kanssa henkilökohtaiseksi läpi aseenkäsittelyn. Tuomarikurssin M kävi myös, jossa opetettiin turvallisuudesta, välineistä ja kisaamisesta. 






Kyselin M:lta vähän hänen ammunta- ja metsästysharrastuksestaan.

Miten kiinnostuit ammunnasta?
M: Kävin kokeilemassa simulaattoria ja se oli hauskaa.

Mitä pitää ottaa huomioon ammuntaharrastuksessa? 
M: Hermot pitää olla kunnossa ja osata keskittyä. Pitää myös haluta oppia. Ilman sitä ei opi kyllä mitään. Ja se on tärkeää, että jokainen laukaus on ammuttava järjen kanssa.

Mikä ammunnassa on parasta?
M: Parasta on oppiminen ja se kun osuu kiekkoon. Sekin on kivaa, kun saa paljon uusia kavereita.

Mitä haaveita sinulla on ammuntaharrastuksen suhteen?
M: Haluan voittaa kilpailuja ja saada sponsoreita. Haluaisin voittaa joskus Suomen mestaruuden,

Mitä ammunnassa tarvitaan?
M: Rata-ammuntaan tarvitaan haulikko, suojalasit, ammuntakuulokkeet, ammuntaliivit, panoksia, kiekkoja ja hyvä mieli.

Mitä muuta haluaisit kertoa ammuntaharrastuksesta?
M: Yksi valmentaja/valvoja kertoi, että vaikka käsitellään ampuma-aseita, niin silti se on laji, jossa vähiten sattuu (verraten esim. jääkiekko).

Aiotko käydä metsästämässä?
M: Aion käydä lintumetsällä. Se on monipuolista, kun pystyy olemaan veneessä passissa tai vaikka saaressa. Metsästän lintuja ruoaksi, enkä ammu niitä vain huvikseen.


Metsästykseen liittyviä tilattavissa olevia lehtiä ovat muun muassa Metsästys ja kalastus *, Ase ja erä * ja Riista *. Yhteensä yli 20 suomen, ruotsin ja englannin kielistä metsästykseen liittyvää lehteä löydät täältä *.

*mainoslinkki

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kesän kompromissit

Kevät ja alkukesä on mennyt opiskellessa ja työharjoittelussa ollessa. Ei ole ihan yksinkertaisimmasta päästä sovittaa opiskelu työharjoitteluineen ja kuuden hengen perhe, mutta ei se mahdotontakaan ole.
Nyt teen muutamia työkeikkoja, mutta pääosin lomailen heinäkuun. Seuraava lukuvuosi sosionomi-koulutuksessa tuleekin olemaan rankempi, kun pyrin tekemään toisen ja kolmannen vuoden opinnot yhden lukuvuoden aikana harjoitteluineen päivineen, opinnäytetyö mukaanlukien. Olen siis ottanut oikeudekseni rentoutua, ennen kuin alan puurtamaan päivät harjoitteluissa ja illat plaraamaan kirjoja ja naputtelemaan etätehtäviä. Yritän ajatella, että vuoden päästä helpottaa. Varon kuitenkin uupumasta, joten aion olla itselleni armollinen, jos ei jaksaminen kertakaikkiaan riitä. Olen kymmenen vuotta sitten kärsinyt uupumuksesta, kun opiskelin ja tein kahta työtä samanaikaisesti. Sitä helvettiä en aio toista kertaa käydä läpi, vaan aion tunnistaa mahdolliset uupumuksen merkit jo aiemmin ja höllätä tahtia. Niin kiire valmistumisella ei kuitenkaan ole. Opintojen kiirehtiminen on kuitenkin melkolailla välttämätöntä, jotta pääsisin mahdollisimman pian takaisin työelämään, mutta terveyttä sen vuoksi en aio riskeerata. Kohtuus kaikessa.



Kesänaloitukseen ei ihan hirveästi tapahtumia ole mahtunut. Pari kertaa ollaan ehditty veneilemään ja perheen 18-vuotiaalle järjestettiin juhlat, kun hän valmistui sähkömieheksi. Töihinkin hän pääsi loppuvuodeksi, kunnes lähtee tammikuussa armeijaan. Olen kyllä iloinen siitä, että hänellä lähti työelämä nuin hyvin käyntiin valmistumisen jälkeen ja kun kotona asuu vielä, niin ehtiipähän säästää rahaa vähän itsenäistä asumista varten, ettei tarvitsisi ihan kädestä suuhun elää. Yksi lapsista siirtyy yläkouluun, yksi jatkaa lähihoitajaopintoja ja pienimmällä jatkuu perhepäivähoito taas syksyllä.



Kesälomareissua ei tälle kesälle olla suunniteltu lainkaan. Viime kesänä vuokrattiin ekaa kertaa matkailuauto ja käytiin muutaman päivän reissu kahden nuorimman kanssa Tuurissa ja Kalajoella. Miehen kanssa käytiin kahdestaan Norjan reissu. Sinne haluaisin uudelleen. Lapsia ajatellen laivareissu voisi olla mukava, kun perus Linnanmäki/Korkeasaari -reissu ollaan jo tehty pari kesää sitten. Kun lapset ovat niin eri-ikäisiä on vaikea keksiä sellaista reissua, johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Lasten ikähaarukka on 2-vuotiaasta 18-vuotiaaseen. Ja kyllä se vähän lompakkoakin kyselee liikkua tällaisella sakilla. Näin opiskeluvuosina täytyy jättää kaikki ylimääräinen reissaaminen vähemmälle ja jopa kokonaan pois. Mikäli kuitenkin päädymme käymään pienen kesälomareissun, olen kerran käynyt Viking Gracella ja sinne haluaisin myös tämän poppoon viedä. Toisaalta kotona on puuhaa ja arjesta pääsee irtautumaan käymällä pieniä venereissuja pienemmällä kokoonpanolla. Eihän aina tarvitse reissata, jotta voisi kesästä nauttia. Kotipihassakin on hyvät puitteet kesän viettoon. Omassa rannassa voi uida ja rantasaunoa ja pian valmistuu grillikotakin, jossa voi viettää yhteistä aikaa viileämmilläkin keleillä. Pitäisikin osata nauttia enemmän siitä mitä on, eikä luoda itselle paineita luoda lapsille elämyksiä siellä sun täällä, pitkin Suomea. Kesäloma kotonakin on ihan ok!

Alekoodi 2017
Koodilla saa cityshopparin hintaan 19,90 ilman muita kuluja. Perushinta toimituskuluineen 32,80.
CITY1990


torstai 22. kesäkuuta 2017

Veneilyä 2-vuotiaan kanssa

Vihdoin päästiin veneilemäänkin. Oli kyllä niin kylmä kesän aloitus, että vesille ollaan ehditty vasta pari kertaa. Eka kerran käytiin testireissu saaren edustalla, jossa syötiin iltapalat ja lähdettiin kotia kohti. Mutta jo toisella kerralla mentiin saareen seuran mökille, jossa lopulta kuitenkin haluttiin yöpyä veneessä. Ja olikin hyvä yöpyä, kun veneeseen oli vaihdettu uusi lämppäri. Taas olin ottanut itselleni kirjan ja lehden mukaan, kun kuvittelin rentoutuvani veneen keulassa pojan laitettua nukkumaan, mutta rentouduinkin niin hyvin, että nukahdin samantien. En muista, milloin olisin nukkunut niin hyvin. Poikakin nukkui lähemmäs yhdeksää!



Poika on nyt 2-vuotias, joten ennen reissuun lähtöä pohdin, kuinkahan poika malttaa olla kiipeämättä veneen laidoille. Keulassa, sängyssä leikkiessään (hyppiessään) otin pojalta liivit pois, jotta hän saattoi vaivatta liikkua. Itselläni ja miehelläni on kuitenkin koko matkan paukkuliivit päällä, jotta tarvittaessa voidaan heti auttaa pojalle liivit päälle. Veneen takaosassa ollessaan pojalla on aina oltava liivit päällä, eikä takaosaan mennä ilman aikuista.



Kun poika oli 2kk ikäinen, hän kävi ensimmäisen venereissun. Etsin netistä tietoa, mitä kaikkea pitäisi ottaa mukaan ja pelkäsin, että jotain tosi tärkeää olisi unohtunut. Aika pienellä määrällä sitä kuitenkin saaressa/veneessä selviää. Kyypakkaus kannattaa ottaa mukaan varalta ja tallentaa puhelimeen meripelastuksen puhelinnumero. Siinäpä taitaa olla meidän varotoimenpiteet yllättävien tilanteiden varalta.

Nykyään pakkaan kaksivuotiaalle mukaan:

pelastusliivit
aurinkolasit
hatun
pyyhkeen
vaippoja
vettä ja ruokia (runsaasti, jos huonon ilman sattuessa ei päästäkään takaisin suunniteltuna ajankohtana)
kosteuspyyhkeitä
peitto ja tyyny
vaihtovaatteita
tuttipullo/nokkamuki, sotkun välttämiseksi (kotona juo mukista)
pari lelua (nämä meillä unohtuu aina, mutta ei ole poika kaivannutkaan leluja veneretkellä)
KYYPAKKAUS *

Veneessä on kuivamuonia aina jemmassa ja vettä tosiaan otetaan mukaan yli tarpeiden, siltä varalta, että jostain syystä kotiin tulo viivästyykin. Ja tarvitseehan vettä juomisen lisäksi usein myös ruoanlaittoon.

Veneilyyn liittyvät tilattavissa olevat suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset lehdet löydät TÄSTÄ *

*mainoslinkki


torstai 18. toukokuuta 2017

Äitiydestä ja lapsettomuudesta

Huomasin äitienpäivänä ajattelevani paljon heitä, joilla ei ole lapsia omasta tahdostaan riippumatta. Muistan ajan, kun olin jo yli 30-vuotias, eikä suunnitelmani ollut mennyt yhtään niin kuin olin ajatellut. Olin nuorempana kuvitellut, että minulla olisi mies ja lapsia viimeistään 24-vuotiaana ja eläisimme tavallista perhearkea. Toisin kuitenkin kävi. Tapasin avopuolisoni vasta 33-vuotiaana, joten pian tulee neljä vuotta yhteistä eloa täyteen. Muistan, kuinka äitienpäivinä minulla oli surullinen olo, kun kaikki postasivat someen ihania kortteja lapsiltansa, sekä yhteiskuvia perheestä. Iloitsin muiden onnesta, mutta olin alakuloinen, kun en tiennyt saisinko koskaan lapsia. En halunnut mitään niin paljon, kuin olla äiti, mutta en kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä. En ollut saanut kokea äitiyden tunnetta, koska en ollut löytänyt sopivaa kumppania. Olin jo päättänyt tehdä lapsen yksin ja ottanut selvää Suomen ja jopa Viron klinikoista, joissa voisin toteuttaa haaveeni lapsesta. Olin jo luopunut toivosta, etten löydä ketään sopivaa kumppania. Tapaillessamme nykyisen avopuolisoni kanssa hän kysyi olenko "ranttu", kun en ole sopivaa miestä löytänyt. Vastasin, etten ole ranttu, vaan tiedän mitä haluan ja etenkin mitä EN halua. Ja täytyy sanoa, että kannatti odottaa, eikä tyytyä välttävään suhteeseen. Näin jälkikäteen ajattelen, että näinhän sen pitikin mennä.

Äitienpäivänä 2017

Toivottavasti olen osannut olla tarpeeksi hyvä äiti lapselleni ja tarpeeksi hyvä äitipuoli kolmelle muulle perheen lapselle tai teinejähän he jo ovat ja yksi jopa täyttänyt 18 vuotta. Lisäksi toivon olevani hyvä avopuoliso tai hellu, niinkuin täällä päin sanotaan. Parhaani olen tehnyt, vaikka välillä koen riittämättömyyden tunnetta.

Tällä hetkellä haaveilen siitä, että saisimme viettää yhteisiä hetkiä enemmän ja voitaisiin antaa hyvät eväät perheen lapsille itsenäistyä ja tulla aikuisiällä toimeen muiden ihmisten kanssa, löytää paikkansa, puolisonsa, sekä tehdä itselleen oikeita päätöksiä elämässään. Haaveilen myös, että voisimme toimia tulevaisuudessa, muutaman vuoden päästä sijaisperheenä jollekin lapselle. Vielä se ei ole kuitenkaan ajankohtaista.

Tärkeintähän on tämä hetki, olisipa mukava oppia elämään hetkessä. Se on yllättävän vaikeaa!


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kesää odotellessa...

Vielä on joessa jäitä ja pihalla lunta, mutta näyttäisi siltä. että viime öinen vesisade on tehnyt tehtävänsä. Jotenkin odotan lumien lähtöä vielä enemmän, kuin edellisinä vuosina. Kun lumet sulavat ja viimeisetkin roudan rippeet lähtevät, mies aloittaa grillikodan kasaamisen. Lisäksi saaadaan pupu takaisin kotiin, kun se on pari vuotta ollut pojan serkkujen luona lähes naapurissa. Laitamme sille aidatun alueen ja kopin takapihalle, jossa poikakin voi käydä hoivaamassa ja ruokkimassa pupua. Perheen koiran kanssa poika on ollut hyvää pataa alusta asti, mutta välillä riehumisleikkejä saa jo toppuutella. Ihana parivaljakko 💙




Kesää odotellessa olemme harjoitelleen pojan kanssa potkupyörällä ajoa ja siistinyt hieman rantasaunan pirttiä. Rantasaunakausikin avattiin vappuna. Mies puolestaan laittaa venettä iltaisin kotipihassa ja täytyy myöntää, että on itselläkin jo kovat kipinät vesille. Vene sai uuden pressun ja minun olisi määrä ommella uudet verhot. Verhokankaat saapuivat Jotexilta* jo ajat sitten, mutta itsellä ei ole vielä ollut aikaa paneutua mittomiseen ja ompelemiseen. Ensi viikolla sitten!

Potkupyöräilyn harjoittelua

E 2v pääsee perjantaina kotieläintilalle retkelle muiden perhepäivähoitolaisten kanssa ja itseäni jännittää kyllä aika lailla päästää poika reissuun bussilla. Pakkohan sitä on tosiaan päästää poikaa retkille mukaan, ovathan ne hänelle elämyksiä. Elämys taisi olla myös äitienpäivä, kun kävimme miehen ja pojan kanssa hyppimässä Duudsonit parkissa. Poika jaksoi 2.5 tuntia hyppiä trampoliineilla ja ehdottomasti mennään uudelleenkin. Isikin hyppi ja kiipeili. Ja äiti myös innostui trampoliineilla pomppimisesta. Seuraavalla kerralla voisi pukeutua vähän kevyemmin, kuin farkkuihin ja neuleeseen ja hyppiä ittensä puoli kuolleeksi. Siinä olisi kiva yhteinen liikkumisen muoto, eikä voi sanoa, etteikö olis aikaa, kun menee pojan kanssa yhdessä liikkumaan. Ja onhan se pojallekin kivempaa, kuin kärryissä istuminen.


Duudsonit Activity Parkissa äitienpäivänä 2017
*mainoslinkki