Kuinkas sitten kävikään? Tyyli vai käytännöllisyys?

Keskustellessani erään raskaana olevan tuttavani kanssa huomasin, kuinka paljon olenkaan päästänyt irti kontrollista, siis sen osalta mitä tulee tavaroihin ja huonekaluihin, joita on hankittu pojalle. Näin jälkiviisaana en edes hankkisi niin paljon vaatteita ja tavaraa, sillä käyttämättä jäi varmasti kolmasosa vaatteista ja muista hankinnoista. Rintareppua en edes kokeillut käyttää.

Alun perin halusin kaiken sointuvan hyvin sisustukseen, sitteristä lähtien. Samoin pojan vaatteista minulla oli tarkka ajatus, millaisia ne tulisi olla. No se homma romuttui heti alkuunsa, koska useat haalimani "hienot" vaatteet eivät olleet käytännöllisiä alkuunkaan.

Lisäksi muistan, kun kävin katselemassa mobilea pinnasängyn ylle. Hypistelin kaikkia, missä oli valkoista ja beigeä, se sopisi sisustukseen. Lopulta kuitenkin päädyin ostamaan riemunkirjavan mobilen, lasta ajatellen. Sitä olisi pienen varmaankin mukavampi seurailla, kun näkisi värit ja muodotkin paremmin. Siitä lähtien en ole välittänyt onko jokin lelu minkäkin värinen. Sama on käynyt vaatteiden kanssa. Käytännöllisyys on tullut tärkeämmäksi, kuin se kuinka hieno jokin vaate on. Olin myös päättänyt, ettei meidän poika tule koskaan pitämään Kuoma-kenkiä. Ja kyllä! Sellaiset meillä kuitenkin on päivittäisessä käytössä. Mustat nyt kuitenkin =).

Saapa nähdä miten käy sitten, kun pojalle aletaan valmistelemaan omaa huonetta. Olen miettinyt tarkasti millainen siitä tulee, hillitty ja melko vähän tavaraa esillä. Paljon vaaleaa, vähän mustaa ja ehkä keltaista väriä pikku ripaus. Huonekaluiksi tulisi pojan sänky, minun vanha kaksoispulpetti ja pieni puusohva, jossa lelut ovat kannen alla piilossa. Tämä on suunnitelma, mutta saa nähdä miten käy toteutuksen kanssa =).