UA-80442521-1

perjantai 17. helmikuuta 2017

Millainen tyyppi meillä asuu?

Kun olin raskaana, mietittiin toisinaan iltaisin miehen kanssa, minkä näköinen ja millainen tyyppi sieltä mahtaa tulla. Pohdittiin meidän persoonallisuudenpiirteitä ja arveltiin lapsen olevan sopiva sekoitus meitä molempia.

Kaverukset

On ollut hauska seurata, kun pojan (1v 10kk) persoonallisuus on alkanut tulla selvästi esille. Se miten hän reagoi eri tilanteissa, se millä tuulella hän yleensä on, mistä hän ei pidä ja mistä pitää. Pääsääntöisesti hän on toimelias ja hyvän tuulinen poika. On mukava pysähtyä katselemaan hänen touhujaan ja höpinöitään. Silloin minut valtaa mieletön onnellisuuden puuska ja voin vain hymyissä suin katsella ja yrittää painaa mieleen juuri sen hetken.


Aamulla ensimmäisenä hän haluaa mopoilla Plaston sinisellä mopolla ja huutelee muille perheenjäsenille "Hei!", kunnes hän kiipeää omaan ruokailutuoliinsa ja odottaa, että puuro valmistuu. Jos radiosta tulee menevää musiikkia, poika kipuaa takaisin alas ja hytkyttelee musiikin tahdissa ja polkee jalkaa. Tanssijalkaa eniten liikuttaa tällä hetkellä Tuure Kilpeläisen Autiosaari. Mielijuttuja ovat kelkat, mopot ja mönkkärit.

Se mikä naurattaa poikaa, ei aina naurata äitiä
Hän on yleensäkin iloinen ja puuhakas pieni poika, joka tahtoisi pestä hampaansa itse ja pukeminenkin kiinnostaa, vaikkei siitä vielä mitään tule, ilman apua. Kaikki ruoka maistuu ja nukkumaan mennään mukisematta. Koskahan siihen tulee muutos? E hassuttelee paljon ja nauraa käkättää omille tempuille. Kaupassa hän nostaa kättä ja sanoo heipat lähes jokaiselle vastaantulijalle.

Kauppareissulla
Kun pesen pyykkiä, tulee pikku mies kaveriksi huseeraamaan pyykkien kanssa. Pyykkäys on hidasta, sillä hän haluaa laittaa jokaisen pyykin yksitellen koneeseen. Pölyjä pyyhkiessäni hänkin hakee paperia tai rätin, jolla hän tarkasti pyyhkii ovia ja huonekaluja tärkeä ilme kasvoillaan. Hän marssii paikasta toiseen, kuin pieni isäntä, pää pystyssä ja varmoin marssiaskelin kohti seuraavaa paikkaa. Mutta silloin, kun pahakiiri yllättää, siihen ei auta mikään. Ei auta äitin kutittelut tai halaukset, silloin kädellä huitastaan "Ei!Puis!" ja halutaan mököttää kaikessa rauhassa.

"Keinolla millä hyvänsä"
Tämän hetken mielipuuhaa on juokseminen, kiipeäminen ja hyppyharjoitukset. Pikku Kakkonen ei niinkään kiinnosta, mutta Hauskat Kotivideot hän katsoo herkeämättä naureskellen ja ihmetellen "Oho!".

Illalla viimeisenä E jää yleensä mielellään nukkumaan. Suukko, peitto päälle, ylävitonen ja uni saa tulla. Yöt on nyt alkanut mennä melko hyvin ja itsellänikin on yhä useammin levännyt olo aamulla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit! =)