UA-80442521-1

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kuulumisia viikon varrelta

Hiihtolomahan meillä meni osittain sairastellessa ja itse olin puolet viikosta töissä. Yhteistä aikaa ei perheelle juurikaan jäänyt. Ehdimme pulkkailla tovin rantatörmällä ja paistettiin jäällä makkarat. Reissu tunturiin siirtyy pidemmälle kevääseen. Olen kyllä iloinen siitä, että mies ehti lomallaan viettää paljon aikaa myös perheen pienimmäisen kanssa. He olivat kelkkailleet vähän ja käyneet kylästelemässä mummolassa. Milloin mitäkin.

Vähän suurempi nuotio puun kaadon jälkeen
Viikonlopun aikana kävimme pikku pojan ja perheen 13-vuotiaan kanssa viettämässä aikaa markkinoilla ja pyörähdettiin Hesellä syömässä. Cityshopparikortti on maksanut jo alku vuonna itsensä takaisin, mutta taas siitä oli  shoppailureissulla hyötyä, kun söimme kaksi yhden hinnalla. Perheen pienimmäinenkin maiskutti ranskalaisia samalla, kun ihaili saamaansa markkinapalloa.Tilaa Cityshopparisi tästä! *
Pieni jonottaja
Nyt ollaan palattu taas arkeen ja mies on palannut töihin ja itselläni etäopiskelu jatkuu. Tällä viikolla on pari lähiopetuspäivääkin. Poika on puolestaan perhepäivähoitajan sairastumisen vuoksi varahoitopaikassa päiväkodissa. Perhepäivähoito on toiminut muuten erittäin hyvin, mutta huonona puolena on tosiaan se, kun hoitaja sairastuu, on lapsi vietävä muualle hoitoon. Toisinaan olen jäänyt itse pojan kanssa kotiin ja toisinaan isovanhemmat ovat häntä hoitaneet, kun varahoitopäiviä on tullut. Nyt niitä on viime aikoina tullut useammin, joten olen vienyt pojan päiväkotiin. Se on kuitenkin aina omasta pussista pois, jos jätän varahoitopaikan käyttämättä ja teen muita järjestelyjä. Ja opinnotkin pitää edetä, joten tehtävien tekemisen lykkääminen ei onnistu loputtomiin.


Kumpanakin päivänä poika on jäänyt itkien päivähoitoon ja oli myös nyyhkyttänyt välillä kesken päivänkin. Eilen, kun menin hakemaan häntä hän halasi lujaa ja oli riemuissaan, kun häntä tultiin hakemaan. Tänään taas tuntui niin pahalta jättää poika itkevänä hoitoon. Kumpa ensi viikosta lähtien perhepäivähoitaja palaisi jo töihin ja poissaoloja ei tulisi enää tälle keväälle. Tuntuu niin kurjalta pompottaa poikaa eri paikoissa. Tällä viikolla hänellä olisi vielä kaksi hoitopäivää päiväkodissa, kunpa hän jäisi sinne huomenna mielellään. Huomaan vähän väliä miettiväni, kuinka hän siellä voi ja ikävöikö hän kovasti.

*mainoslinkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit! =)