UA-80442521-1

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Meidän E 2vee

Meidän E:n 2-vuotis synttäreitä juhlittiin eilen sukulaisten voimin. Koska E on kiinnostunut moottorikelkoista, pyysin vanhaa opiskelukaveriani tekemään kelkkailuun liittyvän kakun. En ole erityisemmin innostunut siitä, että lasten synttäreillä pitää olla kaikki viimeisen päälle. Kakkuun kuitenkin halusin panostaa. Se on kuin yksi syntymäpäivälahja lapselle tai miksi ei aikuisellekin. Kun mieheni täytti syksyllä 40-vuotta, oli hänellekin tehty kakku veneilyyn liittyen. Toisaalta ei ole mitään merkitystä, miltä kakku näyttää, mutta jotenkin olen hurahtanut hienoihin kakkuihin. Harmi, kun itse en osaa sellaisia valmistaa. Itseasiassa en ole koskaan tehnyt itse täytekakkua. Muuten tarjoilulla ja koristelulla ei ole niin suurta merkitystä. Vähän sinnepäin riittää =). Synttäriaamuna touhotin siivoamisen kanssa sen minkä ehdin. Päivä oli kuitenkin buukattu täyteen kuoroa ja kakun hakua, joten ihan perussiivous sai riittää. Meidän vieraat ovat sukulaisia ja lähimpiä kavereita, joten he kyllä tietävät miltä meillä näyttää ja millä resursseilla eletään =).

"Keekkamies" sai hienon kelkkakakun


Synttäreiden ja muiden juhlien jälkeen harkitsen aina ostavani lisää saman sarjan kahvikuppeja ja lautasia. Meillä juodaan kahvit muumimukeista ja Iittalan* perus valkoisista kolmen desin kahvimoteista. Kahvilautasia on varmaankin neljästä eri sarjasta. Haluaisin pois mukien ja lautasien kirjosta ja karsia kaikki ylimääräiset kipot ja kupit kaapeista. Perheen lapsista vanhin onkin jo 18-vuotias, joten voi olla, että kun hän vielä armeijan käy, hän voi olla halukas muuttamaan omilleen ja silloin eripari kupit saavat siis siirtyä hänen mukanaan hänen ensimmäiseen omaan kotiin. Selailin kuitenkin jo kattaukseen sopivia astioita netistä, mutta tilaukseen niitä ei laiteta, ennen kuin kaappeihin tulee lisää tilaa. Kokkimanin* sivuilta tilaukseen päätyi kuitenkin uusi Tefalin puurokattila*. Edellisestä kun oli alkanut jo pinnoite lohkeilemaan. Muita kattiloita meillä onkin aivan riittämiin. Kun pian neljä vuotta sitten lyötiin miehen kanssa hynttyyt yhteen, huomattiin, että meillä oli yhteensä 12 kattilaa. 12!! :). Olikin mielenkiintoinen yhtälö laittaa kaksi taloutta yhteen, kun kummallakin oli kaikki hankittuna. Siinä joutui puolin ja toisin luopumaan monesta itselleen tärkeästä huonekalusta. Mies saattaisi tähän sanoa, että hän se joutui enimmäkseen luopumaan niistä. Ja totta se onkin. Hänen huonekaluistaan taisi jäädä vain sohva ja keittiönpöytä. Niistä hän piti kiinni, eikä antanut periksi millään. Nyt on alkanut pitkä taivuttelu, että hankittaisiin uusi, vaaleampi sohva. Väsytystaktiikka on jo käytössä, vaikka melko tehottomalta se tuntuu =).

*mainoslinkki


perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kalkkimaali kokeilussa

Törmäsin taannoin FB:n Kalkkimaalarit-sivustoon. Kyllä ihmiset on taitavia maalaamaan ja tuunailemaan vanhasta uutta. Itse olen puolestani aina ollut hötkyilijä maalauksen suhteen. Minulla pitäisi tulla heti valmista ja maali ei ehdi kuivaa, ennen kuin olen jo kiirehtinyt seuraavaan vaiheeseen. Yritin vaihtaa FB:n kirppiksellä ruskeaa arkkupöytää valkoiseen, mutta koska vastauksia ei tullut, päätin maalata arkun itse. Onneksi ehdin kuulla lisää kalkkimaaleista, sillä normi kalustemaali ei minun käsittelyssä tuota odotettua lopputulosta. 

Kalkkimaalauksen ensimmäinen kokeilukerta


Maalattavana on siis arkkupöytä ja kaksi heinätuolia (arkkutuolia). Ihan soitellen sotaan en lähtenyt, vaan otin kokeilukappaleeksi pienen puisen tuolin, joka maalattiin yhdessä meidän pienimmäisen kanssa  Pajutexin  (Suomen luonnonmaalit) kalkkimaalilla*. Onneksi pojan into ei kestänyt kovin kauaa, oli nimittäin haastavaa yrittää pitää hänen näppejään erossa jo maalatuista kohdista. Mutta kivaa yhteistä aikaa se oli ja nyt uskallan alkaa maalata myös arkkupöytää. Kalkkimaali levittyi hyvin ja peitti erinomaisesti. Yksi kerros valkoista kalkkimaalia riitti varsin hyvin.


Oma penkki lastenohjelmien katselua varten



E:n lemppari ohjelma on ehdottomasti Hauskat Kotivideot, mutta koska Sampo Marjomaan kuvaa en ihan ensimmäiseksi kaavaile meidän huonekaluja koristamaan, tuolin istuin osaan päätyi Pikku Kakkosen logo =). Kiinnitin tulostetun logon Decoupage koristelakalla. Eri ideoita etsiessäni törmäsin samalla myös muihin sisustus juttuihin. Esimerkiksi lastenhuoneen sisustuksessa paljon käytettyjä pilviä ja pisaroita löytyi ShopAliken** sivuistolta, samoin kuin mustavalkoisia kaakelitarroja, eri kuvioilla.

Mutta joo! Kokeilu sujui hyvin siis, nyt vain arkkupöydän ja heinätuolien kimppuun ja ottamaan selvää pintojen kuluttamisesta teräsvillalla ja vahauksen mahdollisuuksista. Niistäpä sitten myöhemmin lisää =).

*kalkkimaalit saatu
**mainoslinkki



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Verhoja veneeseen ja rantamökkiin

Aikoinaan teetin verhot kangaskaupassa ja hintalappu oli aina sen mukainen. Nyttemmin tilaan verhot nettikaupoista, etenkin Jotexilta* eikä ole tarvinnut pettyä verhojen laatuun tai hintaan, vaikka toki haluaisin tukea paikallisia kangaskaupan yrittäjiä suosimalla paikallista, mutta hintaerot ovat niin päätä huimaavat, että omaa taloutta ajatellen, olen kallistunut nettikauppojen puoleen. Rantamökkiinkin verhot ovat vaihtuneet tämän tästä, mutta vain, koska hinta on ollut kohdallaan. Rantamökkiin olen hankkinut jo kolmet laskosverhot ja hintaa niille ei ole tullut yhteensä kuin 7e. Alhaalla olevat Svampskog -laskosverhot tilasin myös rantamökkiimme, joka on tehty aikoinaan hirrestä. Mielestäni kyseiset verhot sopivat sinne, kuin nenä päähän. Vanhan postauksen rantasaunalta voit lukaista täältä.

Jotex / Svampskog laskosverho / 2,98e

Jotex / Bianca laskosverhot/ 7.63e / ALE

Jotexin monipuolista kangasvalikoimaa, valmisverhoja ja kodin sisustuksen aletuotteita pääset selaamaan täältä*. Voit saada 10e alennusta, jos ostoksesi ylittää 30 euroa ALEKOODI 171320. Tarjous koskee vain normaalihintaisia tuotteita.
Jotex / Gustavia laskosverhot / 15.90e
Valmisverhoja olen hankkinut meille kotiin sisällekin, etenkin olohuoneeseen. Veneeseen verhojen hankinta on ongelmallista, joten tällä kertaa tilasin kankaan Jotexilta ja ompelen ne veneen mittojen mukaan itse. Tämän hetkiset verhot veneessä ovat liian raskaat ja epäkäytännölliset. Tällä kertaa valitsin kankaan, jossa ei ole printtiä, vaan verhojen väritys näkyy myös veneen ulkopuolelle. Veneen keulaan, jossa nukutaan, tilasin pimennysverhot. Kesällä, kun ei näillä leveyksillä tule pimeää, niin olisi hyvä saada kajuutta pimeäksi.

*mainoslinkki

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Veneilykautta odotellessa =)

Vielä sairastellaan kotosalla, mutta sen verran on tuohon mieheenkin tullut virtaa, että suunnittelee jo kesää ja veneenlaittoa. Itse olen puolestani kiinnostunut veneen sisustamisesta ja siitä, miltä vene näyttää. Tulevalle kesälle on tilattu veneeseen uusi kuomu ja viime kesänä vene sai uudet patjat ja verhoilut, myös veneen avotilaan. Verhot ompelin uudet viime kesänä, mutta koska värimaailma muuttuu, menee verhotkin uusiksi......taaaas! =).

Kuomu ja teipit saavat uuden värin ennen vesille laskua
Pieni kippari <3

Vene saa vähän ilmeen kohotusta myös ulkopuolelle, kun teipit vaihdetaan rekisterinumeron ja veneen nimen osalta. Sininen väri ei enää uuteen värimaailmaan sovi, kun kuomun väriksi on valikoitunut grafiitinharmaa. Laitettiin tilaus vetämään *kylttikeskus.fi:stä, josta löytyi tarrojen valmistusta kulkuneuvoihin, kodinsisustukseen ja melkeinpä mihin vain. Kun tarrat saapuvat ja saadaan ne paikalleen, on uuden veneilypostauksen aika ja toivottavasti venekin on päivitetty siihen mennessä uuteen uskoon. Vedethän ovat täällä vielä jäässä, joten ei tässä hirvittävä kiire vielä ole mihinkään. :D.
Kesällä 2016 vaihtui matto ja avotilan patjat

2016 vaihdettiin myös makuutilan patjat. 

Saaressa kesällä 2016

Veneily on meidän perheelle tullut yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi. Mies on tehnyt rannikkolaivuri- ja saaristolaivuritutkinnot. Olisihan se hyvä hallita itsekin, mutta kurssi sisältää sen verran laskemista ja mittaamista, ettei minun aivokapasiteetti siihen pysty. On kuitenkin ensi kesänä tarkoitus, että mieheni opettaa minut ajamaan, jotta jos jotain yllättävää sattuu osaisin hallita venettä yksinkin ja osaisin rantautua turvallisesti. 

Olisi mukava saada perheen isommatkin lapset veneilemään, mutta heillä ei ole siihen vielä innostusta riittänyt. Perheen 13-vuotias kyllä lähtee mukaan mielellään ja 2 vuotta täyttävä on käynyt jo monet reissut veneen kyydissä. Ensimmäisen venereissun hän teki 8 viikon ikäisenä ja ensimmäinen yön yli kestävä venereissu tehtiin, kun poika oli 4kk ikäinen. Tukikohtana saaressa meillä oli kuitenkin veneseuran mökki. 


Lue meidän venereissuista lisää:

*mainoslinkki

Sisustustarrat tekee Kylttikeskus.fi

Avio- vai avoliitto - kirjain sinne tänne?

Viime aikoina olen törmännyt paljon kirjoituksiin ja tuttavien kokemuksiin avioliiton ajankohtaisuudesta. Tuntuu, että 40 vuoden ylittäneet ovat alkaneet rynniä naimisiin, vaikka ovat olleet avopuolisoita jo vuosia, jopa 20 vuotta. Aloin ihmettelemään ilmiötä ja vihdoin joku uskalsi sen sanoa ääneen. Kyse on pitkälti puolison oikeuksista. Kuulin, että naimisiin pitäisi mennä ennen 50 ikävuotta, jotta on oikeutettu saamaan esimerkiksi leskeneläkettä. Oikeus ei tule kuitenkaan voimaan heti, vaan viiden vuoden kuluttua naimisiinmenosta. Mitä muita oikeuksia ja velvollisuuksia aviopuolisoilla on avopuolisoihin verrattuna? Onko naimisiinmeno välttämätöntä?

Avioliitto ei ole hyvän suhteen edellytys, eikä takuu toimivasta suhteesta

Oma suhtautuminen avioliittoihin on ollut aina melko neutraali, ehkä jopa hieman skeptinen. En ole varsinaisesti uskonut avioliittoon koskaan. Kieltämättä, kun tapasin nykyisen avopuolisoni, ajattelin pari vuotta seurusteltuamme, että hänen kanssaan voisin mennä jopa naimisiin. Mutta, avoliitossa on hyvä olla ja naimisiin meno ei ole itselleni erityisen tärkeää. Tietenkin, jos joskus päätettäisiin mennä naimisiin, en haluaisi mennä naimisiin vain juridisten seikkojen vuoksi, vaan siksi, että haluan sitoutua puolisooni ja luotan meidän suhteeseen. Olenhan sitoutunut tähän suhteeseen ilman avioliittoakin, eikä avioliitto ole hyvän suhteen edellytys, eikä takuu.

Kuitenkin, kun lähestyn 40 vuotta ja meillä on yhteinen lapsi, olen miettinyt, mitä jos toiselle meistä sattuisi jotain. Avopuolisoilla kun ei automaattisesti ole oikeutta saada kuulla hoidettavan voinnista tai osallistua hoitopäätöksiin. Nyt kun meillä oli sairaalakäyntejä, sairaalarekisteri päivitettiin samalla myös mieheni osalta. Itse muutin sairaalan rekisteriin miehen omaiseksi jo, kun kirjottauduin sisään synnytyssairaalaan kaksi vuotta sitten. Avopuolisolla ei ole myöskään oikeutta leskeneläkkeeseen (n.500e/kk) toisen kuollessa. Leskeneläkkeeseen ei ole myöskään oikeutta, jos parilla ei ole yhteisiä lapsia tai jos liitto on kestänyt alle viisi vuotta. Avopuolisoiden lapsiin ei vaikuta se ovatko hänen vanhempansa avio- vai avoliitossa. Heidän oikeutensa on turvattu muilla tavoin.

Parisuhteessa, on sitten avio- tai avoliitossa, ei aina ole helppo ottaa puheeksi tulevaisuutta, etenkin, jos asia sivuaa kuolemaa, joka joskus kaikilla meillä on väistämätöntä. Samoja asioita pitäisi puhua myös omien vanhempien kanssa. Olenkin ainoa lapsi, joten olen se joka järjestelee heidän asioitaan, kun sen aika koittaa. Olisi hyvä, jos tietäisi oleellisemmat asiat heidän sunnitelmistaan vanhuuden ja sairauden varalta, jotta osaa joskus toimia heidän omien toiveiden mukaan. Olen kuitenkin niin herkkä, että herkistyisin ja alkaisin vetistellä kesken keskustelun. Pitää ottaa ihan asiaksi keskustella miehen ja vanhempien kanssa, mitä toiveita heillä ja itselläni on, jos jotain odottamatonta tapahtuu.

Kaleva-lehdessä törmäsinkin tätä aihetta käsittelevään juttuun, joka kannattaa lukea. Pääset lukemaan jutun tästä.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Tähänastisen elämäni rankin päivä

Mietin julkaisisinko tämän postauksen vai en. Kuitenkin ajattelin, että ehkä tästä on jollekulle pienen lapsen vanhemmalle hyötyä tavalla tai toisella. Nyt on ilmeisesti niin ärhäkkää virusta liikkeellä, että jatkuvasti saa lukea somessa, kuinka pienillä lapsilla on kohonnut kuume jopa 40 asteeseen. Itse en pidä kuumetta enää "vain kuumeena". Oikein hoidettunakin voi sattua tällaista:

Viime viikko on ollut meille melko raskas. Perheessämme on sairasteltu flunssaa vuorotellen ja pahin tilanne oli tiistaina aamulla, kun en saanut meidän pienintä (1v11kk) hereille. Ajattelin uneliaisuuden johtuvan huonosti nukutusta yöstä, kun annoin pojalle maitoa ja vettä yöllä, kun hänellä kuume kipusi 39.1. Alensin myös hänen kuumetta supolla ja peittoa vähentämällä. Aamulla otin pojan syliin ja hän tuntui väsyneeltä ja veltolta. Yritin nostaa häntä ja katsoa silmiin, mutta hän roikkui velttona, silmät hieman raollaan, mutta katsekontaktia häneen en saanut. Hereille häntä ei saanut enää lainkaan. Soitin ambulanssin ja pihaamme saapui kaksi ambulanssia ja pian olohuoneemme oli täynnä hoitajia.

Odotin kuumeisesti, että hoitajat keksivät mistä on kyse. Vastauksia ei kuitenkaan tullut. He mittailivat ja pistivät poikaa, eikä hän reagoinut mihinkään. Vaikka pysyin melko rauhallisena, ajattelin, että nytkö se tapahtuu, pahin pelkoni. Vihdoin joku hoitajista muistutti verensokerin ottamisesta. Ja siinä se oli! 1.4 mmol/l, kun normaalisti terveen ihmisen verensokeri on 4-6mmol/l. Alkoi kuhina ja paikalle hälytettiin vielä yksi yksikkö, ilmeisesti kenttäpäällikkö. Olisi porattava luuhun saakka, kun suonia ei löytynyt tiputusta varten. 

Muistin, että meillä on kotona hunajaa (jota saa antaa ilmeisesti vain yli 1-vuotiaille!), kun olimme pari viikkoa sitten käyneet markkinoilla. Kysyin saanko antaa pojalle sitä. Hoitajat sanoivat, että voihan sitä kokeilla. Hieroin hunajalla pojan ikeniä ja posken sisäpintoja. Pian poika alkoi avata silmiä ja kastoi oman sormensa hunajapurkkiin ja pian purkissa oli koko käsi ja hän kauhoi hunajaa suuhunsa. Voipunut poika oli edelleen ja häntä lähdettiin kuljettamaan keskussairaalaan. Luun poraamiselta kuitenkin vältyttiin. Poika sai hunajaa ambulanssimatkan aikanakin ja sairaalan pihalle päästyämme verensokeri oli jo 6.1 mmol/l.

Tervehtynyt pieni mies ulkoilemassa

Sairaalaan päästyämme meidät siirrettiin pian lastenosastolle ja kaksi lastenlääkäriä tuli tutkimaan poikaa. Hänet laitettiin tiputukseen ja otettiin iso liuta verikokeita. Jäimme sairaalaan yöksi. Verenpainetta ja muita arvoja tarkkailtiin muutaman tunnin välein. Seuraavana päivänä häneltä otettiin EEG (aivosähkökäyrä) ja hänen vatsansa ultrattiin. Kaikki oli kunnossa. Pääsimme kotiin. Vielä menemme kevään aikana sokerirasituskokeisiin lastenosastolle.

Näyttäisi siltä, että yöllisestä nesteen nauttimisesta huolimatta poika oli kuivunut ja edellisen päivän ravinnot olivat tulleet pääosin ulos, kun hän yski ja oksensi limaa. Se selittää matalan verensokerin, kun lapsella ei ole sokerivarastoja samalla tavalla kuin aikuisella. Ilmeisesti raju kuume oli kuivattanut poikaa, vaikka nestettä hän oli nauttinut useampaan otteeseen myös yöllä. Noin pienellä kun kunto saattaa romahtaa tunneissa. Onneksi oli aamu ja vaisto käski herätellä poikaa. Keskellä yötä en olisi ymmärtänyt herättää poikaa, kun hänen hengityskin oli tasaista ja rauhallista. En olisi mitenkään osannut arvata, että hän on tajuttomana.

Kun pääsimme kotiin, meni pari päivää ja sama sairaalalaukku saatiin pakata seuraavaa reissua varten. Mieheni joutui sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi ja on ollut siellä yön yli. Hän oli saanut keuhkokuumeen mitä ilmeisemmin jälkitautina. Olemme saaneet hänet jo kotiin. Itse olen maannut äkäisessä nielutulehduksessa jo kolme päivää. Kuume on välillä korkea ja toisinaan ollaan reilusti alilämmön puolella. Toivottavasti tämä sairastelukierre alkaisi olla meidän osalta jo ohi. Käsien pesua tehostetaan nyt entisestään, eikä töihin tai harrastuksiin mennä puolikuntoisena. Eiköhän tämä tästä. Pysykää terveinä! :)