Tuttiruljanssin loppu

Eilen havahduin siihen , että minun joka ilta toistuva raivokas konttaus pitkin kämppää on päättynyt. Varmastikin lähes kaikille äideille tuttu tutin metsästys on siis tullut meidän perheen osalta päätökseen. Kaksi vuorokautta on kulunut täysin ilman tuttia. Jonku sortin juhlan paikka siis! En ollut älynnyt, että sekin vaihe tosiaan loppuu joskus. Joka ilta, kun olen kontannut pitkin olohuoneen lattiaa ja nostanut kaikki sohvatyynyt vuorotellen ylös, olen kuvitellut sen jatkuvan ikuisuuksiin, mutta nyt yht'äkkiä voin marssia itse sänkyyn nostattamatta ensin adrenaliinejä taivaisiin, kun väsyneenä kiristelen hampaita, kun tuttia ei löydy mistään, vaikka "juuri äskenhän se tässä oli!". Joskus olin niin epätoivoinen, että palkkasin perheen 13-vuotiaan tutin metsästykseen mukaan 🙈.
Näyttäisi siltä, että tutista luopuminen tuo myös levollisemmat yöunet. E ei herännyt koko yönä, vaan posotteli nukkua aina aamu seitsemään saakka. Itselläkin on nyt niin levännyt olo, että on helppo siirtyä etätehtävien pariin ja käydä pieni päivälenkki opiskelutauolla.

E täytti huhtikuun lopulla 2 vuotta ja olin ajatellut, että syksyyn mennessä luopuisimme tutin käytöstä. Taisin keksiä itse tekosyitä sille, ettei pojan tarvitsisi luopua tutista. "Kun aloitetaan veneily, niin päikkärit veneessä ovat helpompia tutin kanssa ja jos käymme kesälomareissulla, niin poika tarvitsee tutin nukahtaakseen oudossa ympäristössä". Kävi kuitenkin niin, että pojalle tuli ihottumaa suun ympärille. Tuttia hän oli käyttänyt enää pääasiassa päivä- ja yöunilla, mutta nukkumaan mennessä hän pitikin tutinkäyttöoikeudestaan tiukasti kiinni. Kun ihottuma ilmaantui suun ympärille, selitin pojalle, että hän ei voi ottaa nyt tuttia päiväunille (ei myöskään yöunille), koska pipin täytyy saada parantua. Ajattelin, että höpinäni olisi turhaa ja itkeminen tutin perään alkaisi. Mutta niin vain poika meni pinnikseen ja laittoi nukkumaan ilman tuttia. Sama toistui yöunille laitettaessa. Hän kyllä ymmärtää paljon, mutta en ajatellut, että tutin kanssa voisi kertoa niin kuin asiat ovat ja poika hyväksyisi asian tuosta vain. Olin jo kaavaillut mielessäni, että loppu kesästä, viimeisellä venereissulla tiputamme viimeisen tutin veneestä kalavauvoille tai jätämme tutin metsään kannon päälle pikku pupuille. No eipä tarvitse järjestää moista teatteria 😊.